Se on ohi vai onko jollakin sitä vielä jäljellä? Kesää nimittäin. Näin hätäkeskuspäivystäjän työnäkökulmasta on ihanaa, että seesteisempi aika on alkamassa. Syksy ja viilentyneet ilmat: odotan kovasti tulevaa talvikautta!
Suurin työssä vaikuttanut asia kesällä oli helle. Muuta sanaa ei tarvita. Aikamoista kuumuutta kesti pitkän jakson ajan, jonka vuoksi ihmiset, eläimet sekä luonto kärsivät. Eniten päivystäjän tunnepuolta raapaisivat yksinäiset vanhukset saunakuumissa asunnoissaan. Näillä vanhuksilla oli helteiden vuoksi yleistilan laskua ja kuivumisia, jotka osalla johtivat horkan tapaiseen tilaan.
Myös korona oli keskuudessamme. Oletimme, että kesä toisi koronan osalta helpotusta vaan toisin kävi. Ihmiset lähtivät kesän alussa liikkeelle: käytiin mökeillä, kaupunkilomilla, festareilla, terasseilla ja tavattiin ystäviä, halattiin, oltiin yhdessä ja nautittiin. Ja samaan aikaan koronavirus vaihtoi talvipukunsa kesäisempään Delta-malliin ja lähti bilettämään joukkoon mukaan.
Mitäs vielä? Ai niin: ajettiin kolareita, hukuttiin, hurjasteltiin ja kaatuiltiin sähköpotkulaudoilla, uhkailtiin itsemurhilla ja häiriköitiin humalapäissään puistoissa sekä kodeissa. Saatiin sydänpysähdyksiä, hengenahdistuksia ja verta vuotavia haavoja, synnyttiin uusina pieninä ihmisinä ja lähdettiin täältä pois elämää nähneinä. Kuiva kausi edesauttoi maastopaloja, myrskytuuli kaatoi puita ja raideliikenteessäkin tuli uhreja. Sosiaalitoimen päivystäjät saivat hätäkeskukselta tehtäviä päihtyneistä nuorista, harhailevista vanhuksista ja erilaisten kriisiapujen huolehtimisista onnettomuuspaikoille.
Huh! Melkoisen työntäyteinen kesä siis takana.
Mutta päivystyssaleissa ilma pysyi tasaisen viileänä ulkoilman helteistä huolimatta. Hätäpuheluja vastaanotettiin osin rauhallisesti ja toisinaan 112-puhelujonoa purkaen, viranomaisia hälyteltiin ja soittajille annettiin tarvittaessa ohjeita sekä neuvoja, työkaverien kesken pidettiin yllä hyvää huumoria ja välitettiin toisistamme. Osa porukasta aloitti uusina päivystäjinä hätäkeskuspäivystäjäkoulutuksen jälkeen, joku saattoi jäädä eläkkeellekin, kesälomia pidettiin ja kesälomilta palattiin.
Tästä ei ole muuta suuntaa kuin eteenpäin, eikä tulevaa, jossain kaukana siintelevää uutta työntäyteistä kesää ajatellakaan, sillä nyt rauhoitutaan ja odotellaan ihanaa tunnelmallista sekä värikästä syksyä.
Kynttilät tulille, käperrytään sohvankulmaan ja avataan kirja tai telkkari. Se on siinä.
Terkuin,
hätäkeskuspäivystäjä Anne
