Aivoinfarktin varjossa – Tunnista AVH-oireet ja toimi heti!
"Äiti on löydetty lattialta makaamasta, täällä on ambulanssi". Näillä sanoin veljeni aloitti minulle puhelun ja sen jälkeen vapaapäiväni ilta sai uuden käänteen, äiti vietiin ambulanssilla sairaalan päivystykseen ja sieltä ensitutkimusten jälkeen pään kuvaukseen, tuloksena aivoinfarkti. Olin itse ottanut hätäkeskuksessa vastaan satoja samankaltaisia hätäpuheluja omaisilta ja potilaiden läheisiltä, hälyttänyt tehtäville ensihoidon yksiköitä sekä antanut soittajille ohjeita miten toimia avun tuloon asti, mutta nyt olin konkreettisesti kokemassa mitä näissä tilanteissa voi tapahtua.
"Nousin sängystä, sitten jalat vain pettivät altani ja rojahdin lattialle, en kyennyt yhtään liikkumaan."
Aivoverisuonitukos eli aivoinfarkti on tila, jossa äkillisesti tukkeutuneen valtimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea. Usein tukkeuma johtuu hyytymästä, joka lähtee kulkemaan ahtautuneeseen valtimoon ja jää siihen tukokseksi. Tämän seurauksena osa aivokudoksesta menee pysyvään kuolioon. Aivoinfarkti on usein hiljainen ja salakavala, nopeasti etenevä ja hoitoon pääsemisen pitkittyessä jättää parantumattomia vaurioita potilaan elimistöön sekä toimintakykyyn.
Hätäkeskuksissa vastaanotetaan päivittäin useita aivoverenkierron häiriöihin (AVH) liittyviä puheluja. Korkea ikä on riskitekijä, mutta ikä ei suojaa meitä nuorempia aivoverenkiertoon liittyviltä oireilta ja sairauksilta, potilaita löytyy joka ikäluokasta. Aivoinfarktiin saa vuosittain 18 000 suomalaista ja yhteensä erilaisiin aivoverenkiertohäiriöihin sairastuu 25 000 henkilöä eli keskimäärin 68 joka päivä. Se on melkoisen paljon. Lisäksi aivoverenkierronhäiriöt ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy, sillä erilaisiin AVH-oireisiin menehtyy Suomessa vuosittain 4500 henkilöä. Aivoinfarkti uusiutuu vuoden sisällä noin 2500 henkilöllä, joten uuden riskin kanssa aivoinfarktin saaneet elävät joka päivä.
"Kuulin päivän aikana monesti puhelimeni soivan, mutta en kyennyt siihen vastaamaan. Oli pakko vain odottaa lattialla, että minut löydetään jossain vaiheessa."
Aivoverenkierron häiriöiden oireita voivat olla erilaiset halvausoireet, kuten raajojen toispuoleinen tuntoheikkous ja voimattomuus. Lisäksi suupielen roikkuminen tai "kasvojen alas valahtaminen" liittyvät monilla oireiden kuvaan. Puheen puuroutuminen tai sanojen muodostamisen vaikeus sekä erilaiset näköhäiriöt, kuten välkkyvien valojen tai ns. sahalaitojen näkeminen näkökentässä ovat myös aivoinfarktipotilaiden tunnistettavia oireita. Joillekin potilailla aivoinfarkti voi alkaa äkillisellä kovalla päänsäryllä, mutta usein oireet tulevat potilaalle "kuin salama kirkkaalta taivaalta" eli ennalta arvaamattomasti ja kivuttomasti.
AVH-oireiden ilmaantuessa pitää soittaa heti 112, sillä tässä sairaudessa pelataan aikaa vastaan. Soittaa pitää myös silloin, vaikka oireet olisivatkin menneet ohi. Aivoinfarktipotilaan liuotushoito tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, mielellään heti tapahtuman jälkeen tai ainakin ensituntien aikana. Tämän vuoksi jokainen minuutti on aivoinfarktin oireiden ilmennyttyä tärkeä ja soitto 112:een aloittaa hoitoketjun, jossa potilas saa alustavan hoidon jo kohteessa sekä matkalla sairaalaan. Mitä kauemmin potilas on oireisena, eikä apua lähdetä hakemaan, sitä huonompi on hänen selviytymisensä jo tapahtuneista vaurioista sekä arkielämään palaamisesta. Me hätäkeskuksessa kyselemme soittajalta tarvittavat kysymykset, hälytämme avun matkaan ja annamme ohjeet potilaan ensiavulle ennen ambulanssin paikalle tuloa. Potilaalle itselleen on tärkeintä hakeutua lepoasentoon, odottaa avun tuloon asti rauhallisesti ja turhaa liikkumista on vältettävä.
"Potilas siirretään nyt päivystyksen teholta neurologiselle osastolle, sieltä myöhemmin neurologiselle kuntoutusosastolle ja sen jälkeen potilaan kuntoutus aloitetaan."
Aivoinfarktin laajuus ja sen sijainti aivoissa määrittelevät sen, miten toimintakyky pystytään palauttamaan tapahtuneen jälkeen. Toimintakykyyn voi jäädä raajaheikkouksien lisäksi esimerkiksi nielemisvaikeuksia, puheentuottamisen ongelmia, erilaisia neuropsykologisia häiriöitä sekä mielialan muutoksia. Kuntoutus ja sen tarve ovat yksilökohtaisia. Joka seitsemäs tarvitsee laitoshoitoa loppuelämänsä, mutta yli puolet AVH-potilaista toipuu omatoimiseksi, vaikka jonkinasteinen haitta saattaakin jäädä.
Omilla elämäntapavalinnoillamme voimme osin välttää aivoinfarktille altistumista. Vaaraa aiheuttavia taustatekijöitä ovat mm. kohonnut verenpaine, tupakka ja alkoholi, ylipaino, korkea kolesteroli, vähäinen liikunta ja sydänperäiset syyt. Myös ikä ja sukupuoli sekä perinnölliset tekijät toimivat altistumisvaaran taustalla kuten muissakin kansansairauksissamme.
Pidetään siis huolta itsestämme ja läheisistämme, ollaan tarkkana AVH-oireiden kanssa ja soitetaan viipymättä 112!
Terveisin,
Anne, hätäkeskuspäivystäjä
