Nödcentralsverket

Soita peura- ja hirvikolareista 112

2024-09-24T09:44:44Z

Varsinkin näin syksyn aikaan hirvi- sekä kauriseläimet aiheuttavat useita kolareita varsinkin aamun varhaisina tunteina ja illan pimetessä. Eläinkolaripaikalle tulisi aina pysähtyä, vaikka eläin lähtisikin törmäyksen jälkeen karkuun, henkilövahinkoja ei olisi tullut tai ajoneuvolle tulleet vahingot olisivat vähäiset. Törmäyksestä eläimen kanssa tulisi aina soittaa hätänumeroon.

Eläinkolareissa soitto hätänumeroon 112 on tärkeää, jotta mahdollinen apu paikalle saadaan hälytettyä, hätäkeskuksen ohjeistuksella lisävahingot saadaan estettyä ja loukkaantunutta eläintä päästään jäljittämään maastoon tai pahasti loukkaantunut eläin lopetettua riistahenkilöiden tai poliisin toimesta. Eläin on suojaton osuessaan esteeseen, ja pienikin kolaus voi aiheuttaa eläimelle loukkaantumisriskin. Liikennevälineen kuljettajalla on eettinen velvollisuus törmäyksen jälkeen pysähtyä ja mennä katsomaan, miten eläimelle on käynyt.

Peurakolarit ovat yleisempiä hätäkeskuksessa vastaanotettuja eläinkolareita, mutta soittoja tulee myös törmäyksistä, joissa osallisina on hirvi, irrallaan auton alle juokseva koira tai muu metsän eläin. Pohjoisessa Suomessa porot kulkevat yleensä laumoissa, joten jos näet yhden poron ylittävän tietä, on mahdollista, että kohta saapuu seuraava tämän perässä.

Pahasti loukkaantunut eläin tulee lopettaa mahdollisuuksien mukaan nopeasti, kivuttomasti ja turhaa kärsimystä pitkittämättä. Soittaessasi eläinkolarista hätänumeroon hätäkeskus välittää tehtävän poliisille, joka tarvittaessa tulee paikalle tai ilmoittaa asiasta tapahtuma-alueen riista- tai paliskunnan yhteyshenkilölle. Usein kolaripaikalle saadaan melko nopeasti läheisen metsästysseuran henkilö lopettamaan eläin ja hoitamaan ruho pois.

Hirvi-, peura ja porovaaroista tiellä osoittavat merkit eivät ole tienvarsilla turhaan: näillä alueilla on eläinkolareita sattunut muita alueita useammin tai eläinten käyttämät tietä ylittävät polut kulkevat niillä kohdin. Myös teiden varsilla riista-aitojen alut ja loput ovat paikkoja, joista eläimet kulkevat tien yli.

Ajaessasi hämärän laskeutuessa silmäile tien pientareita, metsän laitoja ja pellon reunoja, sekä käytä kaukovaloja aina kun vain on mahdollista. Vähennä nopeuttasi hirvi-, poro- ja peuravaaramerkkien kohdalla. Ole läsnä ajaessasi autoa ja keskity vain siihen: näin sinulla on ehkä hieman enemmän aikaa reagoida tielle nopeasti tulevaan eläimeen ja lieventää mahdollisia vahinkoja. Mikäli eläin juoksee äkisti tielle yritä jos mahdollista väistää se takaa tai ojan kautta; älä vastaantulevan liikenteen. Kolaripaikalle sattuessasi tai kolariin joutuessasi 112 Suomi-sovellus puhelimessasi.

Tutustu Tieliikennelakiin muistisi virkistämiseksi.

Turvallista ja kolaritonta pimeän ajon aikaa!

Anne,
hätäkeskuspäivystäjä

Kesä ylipäivystäjän silmin

2024-08-22T08:06:34Z

Kesä alkaa olla lopuillaan ja suurin osa on kesälomansa pitänyt. Koululaiset ovat palanneet opiskelemaan ja ilmassa tuoksuu ajoittain jo syksy. Miltä kesä hätäkeskuksessa näytti ja tuntui ylipäivystäjän silmin?

Olen kesän aikana toiminut kaikissa päivystyssalin rooleissa. Olen tuurannut vuoromestaria toimien salin esihenkilönä, ollut eri toimialojen tehtävänseurantapöydissä antamassa viranomaisille tehtäviä ja tukipalveluita, vastaanottanut hätäilmoituksia sekä tuurannut ilmoitinlaitteiden päivystäjää.

Toukokuun alusta elokuun puoliväliin mennessä olen vastannut n. 2100 hätäilmoitukseen. Oma kokemukseni kuitenkin on, että tämä kesä on ollut rauhallisempi kuin edeltävät kesät. Toki tähän kokemukseen vaikuttaa paljon se, mihin vuorokauden aikaan on töissä ja mikä viikonpäivä on kyseessä, ja kuinka paljon päivystäjiä on vastaamassa hätäpuheluihin kysyntään nähden. Viikonloppuyöt sekä arki-illat ovat yleensä kesän vilkkaimpia aikoja, mutta esimerkiksi voimakkaat ukkosmyrskyt voivat ruuhkauttaa hätälinjan hetkellisesti mihin aikaan vain. Aurinkoinen ja lämmin ilma lisää hätäpuheluiden määrää merkittävästi. Sateinen ja viileähkö keli toimii perinteisesti hyvänä poliisina, ja silloin on selkeästi rauhallisempaa myös hätäkeskuksissa.

Tässä työssä kuulee monenlaisia asioita, ja ne tietysti herättävät erilaisia tunteita ilmoittajan lisäksi myös päivystäjässä. Tänä kesänä olen mm. tuntenut ylpeyttä kollegasta, joka kannustaen antoi elvytysohjeita 45 minuuttia avun saapumiseen asti, sekä toisesta työkaverista joka omalla puheellaan sai rauhoitettua paniikissa olevan asiakkaan - tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin! Olen tuntenut iloa ja riemua vastasyntyneestä vauvasta, jota sain itse olla auttamassa maailmaan puhelimen välityksellä. Olen tuntenut empatiaa ja hetkellistä surua rankkojen puheluiden jälkeen, väsymystä pitkän ja hektisen vuoron lopussa sekä turhautumisen tunteita asiattomista soitoista.

Olen kuunnellut, kun minua uhkaillaan ja haukutaan, ja toisessa hetkessä saanut kiitosta antamastani avusta. Olen pyytänyt pysäyttämään junaliikenteen viime tingassa onnettomuuden välttämiseksi, ja ohjeillani vaikuttanut potilaan selviytymiseen. Olen toistanut samoja kysymyksiä ja ohjeita satoja kertoja asiakkaille. Olen valvonut aika monta yötä ja ollut useat kesän viikonloput töissä. Tätä samaa on lisäkseni tehnyt useampi sata kollega pitkin kesää.

Työkaverit ovat olleet suurin voimavara. Olemme nauraneet yhdessä, kuunnelleet ja tukeneet toisiamme. Olemme syöneet yhdessä ja viettäneet hauskoja hetkiä myös vapaa-ajalla.

Voin jälleen todeta, että minulla on erikoinen, mutta hieno ja monipuolinen työ. Meillä hätäkeskuksissa kesälomat vielä pyörivät, ja ensi viikolla jääkin viimeinen lomaryhmä ansaitulle kesälomalle, minä mukaan lukien. Hyvää lomaa siis kollegoille, ja tietysti muillekin, joilla se vielä edessä on.
Ps. Illat ovat jo pimeitä, joten kaivakaahan heijastimet taas vaatteisiin roikkumaan!

Essi
Ylipäivystäjä

Kun naapurissa soi palovaroitin

2024-07-19T11:31:06Z

Hätäkeskuksissa vastaanotetaan usein ilmoituksia, joissa ilmoittaja kertoo kuulevansa jostain huoneistosta palovaroittimen äänen, ja epäilee näin mahdollista tulipaloa. Soitot tulevat usein kerrostaloista, joissa naapurin palovaroitin on alkanut soimaan, ja sen ääni kantautuu naapuriasuntoihin. Joskus myös ulkoilija saattaa kuulla omakotitalosta kadulle asti kuuluvan palovaroittimen äänen.

Mitä näissä tilanteissa voi tehdä ennen hätänumeroon soittamista?

1. Katso, näkyykö palon merkkejä. Näetkö selvästi liekkejä tai savua? Tupruttaako savua ulos asunnosta esimerkiksi rappukäytävään, talon räystäiden alta, parvekkeelta tai näkyykö jotain savuntapaista ilmassa? Jos savua ei selvästi näy, haiseeko savu?

2. Tarkista, ollaanko asunnossa kotona. Mikäli mahdollista, soita asunnon ovikelloa ja herätä siellä olevien asukkaiden huomio, että palovaroittimen ääni on kuultu. Huhuile postiluukusta selkeästi ja kuuluvasti. Koputtele ikkunoihin.

3. Soita hätänumeroon 112 ja toimi päivystäjän antamien ohjeiden mukaan. Opasta tarvittaessa apu paikalle.

4. Mikäli palonalku on pieni ja alkusammutus voidaan tehdä turvallisesti, yritä sammuttaa palo itseäsi vaarantamatta. Varoita tarvittaessa muita paikalle tulevia sivullisia tilanteesta ja kerro, että hätänumeroon on soitettu. Soita tarvittaessa taloyhtiön huoltopäivystyksen numeroon, joka löytyy kerrostaloissa alaoven läheisyydestä. Näin heillekin välittyy tieto tilanteesta, mikäli asuntoihin pääsemiseksi tarvitaan yleisavainta.

5. Muista oma turvallisuus. Älä mene savuiseen rappukäytävään tai jää palopaikan läheisyyteen, mikäli altistuisit savulle, vaan pysy omassa asunnossasi tai riittävällä etäisyydellä. Jos kerrostalossasi palaa, tee itsesi näkyväksi paikalle tuleville pelastajille esim. parvekkeella tai ikkunassasi.

Palovaroitin voi pelastaa henkesi. Tarkista sen kunto säännöllisesti.

Anne, hätäkeskuspäivystäjä

Vieraskynä: Ensihoitajan kesäterveiset

2024-06-14T08:02:02Z

Kesä on kyytimiehen parasta aikaa! Niin muistan todenneeni yhdelle jos toisellekin työkaverilleni. Oven avausta odotellessa ei tarvitse palella kylmässä ja pimeässä, vaan kesäinen valo ympäröi ilman takkia liikkuvan ensihoitajan. Kesällä vastavalmistuneet ja innokkaat kollegat tuovat piristysruiskeen asemien arkeen. On mukavaa, kun asemalla tulee vastaan uusia ihmisiä, jotka juuri ponnistavat työelämään, ja joiden ammatillista kasvua voi olla tukemassa. Salaa tunnustan, että vilpitön innostus vähän tarttuu minuunkin.

Kesä tuo tullessaan myös ikävämpiä ilmiöitä. Ehkä varmin merkki kevään ja kesän alkamisesta on lisääntyvä mopojen, skoottereiden, mönkijöiden ja iloisten nuorten määrä. Voi kuinka iloisilta nuoret uutukaisine menopeleineen näyttävät! Liikkumisen vapaus, ystävät, vaaleat ja lämpeävät kesäillat houkuttelevat nuoria baanalle - on kuin heidät olisi vapautettu laitumelle pitkän talvisen sisällä olon jälkeen. Se on niin oikein, nauttia pitää. Keulivia, ryntäileviä ja kaahailevia nuoria nähdessäni mieleeni nousee kuitenkin vähän huolikin. Pääsevätkö kaikki nuo nuoret vielä kotiin? Niin monesti olen laskenut peiton kasvoille, joille en olisi halunnut. Tyttären, pojan, siskon, veljen… Jokaisen niistä muistan. Ja jokaisen onnettomuuden olisin halunnut estää.

Ihmisten iloisuus tarttuu kadulla kulkiessa helposti. Ihmiset hymyilevät kesäisin paljon herkemmin. Eväsretket lähipuistoon ja jäätelön lipsiminen puiden viilentävässä varjossa ovat jokaiselle perheelliselle tuttuja kesähetkiä. Ehkäpä pulahdus viilentävään veteenkin. Uikkarit päälle, pyyhe hiekalle, lapset veteen ja ihan vaan nopea vilkaisu puhelimeen. Ja sinne se humpsahti, meni pois näkyvistä, ei siinä mennyt kuin pari hassua sekuntia. Eikä siellä puhelimessa edes ollut mitään äärimmäisen tärkeää.

Musiikin jytke kantautuu festivaalialueelta. Juhla-alueen iloinen ilmapiiri saa tapahtuman turvallisuudesta vastaavatkin hymyilemään. Keikoilla tanssitaan, nauretaan, lauletaan ja viihdytään. ”Muutamat lasilliset kuohuvaa, sillä tänä iltana on ehkä elämämme paras ilta!” Pitkä paahtava auringonpaiste, vähänlaisesti vettä ja ehkä vähän heikonlaisesti ruokaakin. Äkkiä kuohuva menee jalkoihinkin. Tämän sanon suoraan, tässä hetkessä ei enää kannata ottaa skuuttia. Siinä sattuu todennäköisesti isompi tai pienempi haaveri. Kotiin tai majapaikkaan olisi kuitenkin viisasta tässä vaiheessa suunnata. Kaikkein parasta olisi, jos kaverit huolehtisivat toisistaan. Kaveria ei jätetä -periaate on tässäkin kultaakin kalliimpi neuvo.

Onhan noita, kesän vaaranpaikkoja. Elämää ei voi estää, eikä inhimillisiä erehdyksiäkään. Siksi hätäkeskus, sosiaalitoimi, pelastustoimi, poliisi ja ensihoito ovat tavoitettavissa kesälläkin. Pidän edelleen vakaasti mielessäni, että kesä on kyytimiehen parasta aikaa. Ulko-ovien takana odottaminen on siedettävämpää ja jäätelökin maistuu kyytien lomassa autossa istuessa. Ja kesän kääntyessä syksyksi ovat uudet työkaverit muuttuneet osaksi kollegiota. Syksyyn mennessä työkavereiden välille on kaikenlaisten kesätapahtumien aikana syntynyt hiljalleen luottamus osaamisesta ja pystymisestä. Olemme taas vain me, ammattilaiset- uudet ja vanhat.

Nautitaan nyt, kesä on vain kerran vuodessa!

Ensihoitaja Saara

Hätäkeskuspäivystäjän 10 vinkkiä risujenpolttoon ja kulotukseen

2024-04-29T06:17:08Z

Aurinko lämmittää poskia. Piha on haravoitu. Risut ja viime syksyn lehdet on kannettu kasoiksi pihanperälle. Ehkäpä se pihasaunan takana, viime syksyn jäljiltä oleva niitty kaipaisi myös siistimistä, joten eiköhän pistetä tuulemaan – tai siis palamaan!

Hätäkeskuksissa on otettu jo vastaan ilmoituksia kevään ensimmäisistä maastopaloista, jotka ovat saaneet alkunsa ihmisen huolimattomuudesta. Joka vuosi risujen ja roskien poltto taikka kulotus riistäytyy polttajiensa hallinnasta. Kuiva heinä palaa vallattomasti, eikä yhden kulottajan harava tai kuusenoksista tehty hosa sammutakaan kuivassa maastossa humisten etenevää liekkimerta. Tulella on oma oikukas tahtonsa ja sen päästessä herraksi, on vaikea saada sitä omin keinoin taltutettua.

Näissä ”käsistä lähteneissä” tilanteissa on poltettu paitsi omaa omaisuutta, toisinaan myös naapurin; rakennusten lisäksi on palanut metsää tai peltoa. Iäkkäämmät kulottajat ovat tulen nielemät menetykset nähdessään saaneet sydänoireita, toisaalla on hengitetty savua keuhkoihin epätoivoista alkusammutusta suoritettaessa - palovammoista puhumattakaan. Tulen kanssa ei kannata leikkiä. Pienestä ja alun perin olemattomasta kulotuksesta pihan perällä voi tullakin huonolla tuurilla ja suunnittelemattomuudella suuri vahinko.

Silti yhä risujenpoltto sekä kulottaminen kuuluu suomalaisten alkukesän piha-askareisiin, joten ennen kuin pistät palamaan, tarkista seuraavat kohdat:

Onko maastopalovaroitus voimassa omalla alueellasi? Sen info löytyy netistä Ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Jos vaaratiedote alueellesi on annettu, polttaminen on kielletty. Noudata ohjetta!
Taajamassa ja kaupunkialueella on yleisesti kaikenlainen poltto kielletty. Jos et tiedä, saako alueellasi polttaa, mitä ja miten, katso kohta kolme.
Hyvissä ajoin ennen kulotusta ja risujenpolttoa tee tulentekoilmoitus pelastustoimen verkkosivuilla. Sivustolta löydät ohjeita, miten kulotuksesi tai risujenpolttojesi kanssa toimit. Noudata paloviranomaisen antamia ohjeita!
Varaa kulotus- ja risujenpolttopaikan lähelle alkusammutuskalustoa riittävästi.
Tarkista tuuliolosuhteet. Jos tuuli käy kohti rakennuksia tai metsää, jätä kulotus tuulettomampaan päivään.
Älä kulota tai polta risuja yksin. Jos jotain sattuu, kaverista on apua. Lisäksi tulenvartijoita tarvitaan useampia, jos poltettava alue on laaja.
Ilmoita kulotuksestasi/risujenpoltostasi myös lähinaapureille. Jos polttelusi savut häiritsevät heitä, on kulotus tai risujenpoltto lopetettava. Muista tässäkin tuulen suunta; savuja ei mielellään kohti naapurin pihassa kuivuvia pyykkejä.
Älä jätä tulta yksin valvomatta. Paloalueen tai -paikan vieressä on aina oltava!
Hätäkeskus ei vastaanota risujenpolttoilmoituksia – älä siis soita ennakkoilmoitustasi 112:een. Olet ilmoittanut risujenpoltostasi ja kulotuksestasi aluepelastuslaitoksen tilannekeskukseen, se on oikea taho. Pelastusviranomainen pitää kirjaa näistä.
Tarkista, että matkapuhelimesi akussa on virtaa, pidä puhelin taskussasi tai palopaikan välittömässä läheisyydessä. Soita heti 112 jos tuli lähtee suunnittelemattomasti leviämään ja tiedät, että tarvitset lisäapua sammuttamiseen! Muista osoite missä olet!

Kunnioita tulta, älä vähättele sen voimaa. Hyvät esivalmistelut ja ennalta pahimpaan varautuminen auttavat turvallisessa kulotuksessa ja risujenpoltoissa. Ole siis tulta neuvokkaampi.

Turvallista kulotusta ja roskienpolttoa!

Anne, hätäkeskuspäivystäjä

Varokaa heikkoa jäätä

2024-03-27T09:15:34Z

Alkukeväinen jää kutsuu kulkijaa nauttimaan pilkkimisestä, luistelusta, hiihtämisestä ja kävelystä. Jäällä kävely on vapauttavaa - on silmänkantamattomiin hiljaisuutta, luonnonrauhaa ja tilaa hengittää. Auringon sulattelema jää juttelee rauhallisella tavallaan: se poksuu, paukkuu ja natisee sillä kulkevalle. Jään alla velloo kuitenkin lainehtiva vesi odottaen itsekin kevättä ja pääsyä vapauteen. Keväisellä ihanuudella on tummanpuhuva kääntöpuolensa, sillä kevätjäät ovat arvaamattomat. Tämä kuuluukin hätäkeskuksissa vuoden ensimmäisina "ihmisen pelastaminen vedestä" -tehtävinä. Osaatko sinä varoa heikkoja jäitä?

Normaalioloissa viisi senttiä paksu teräsjää kantaa ihmisen painon, mutta kevätjää on auringon haurastuttamaa ja saattaa pettää, vaikka jäällä olisi vahvuutta jopa 30 cm. Kevätjäälle ei tämän vuoksi voidakaan antaa minkäänlaisia varmoja kantavuuslukuja.

Jäiden turvin ulkoilija saattaa mennä paikkoihin, joihin ei avoveden aikaan ole pääsyä; järven ylittämistä jalan, tutustumisretkiä asuttamattomiin saariin, oikopolkuja luodolta luodolle ja jäätiellä autolla ajamista. Jäällä tulee kuitenkin noudattaa varovaisuutta, eikä tyhmänrohkeaksi kannata ryhtyä.
Ohessa seitsemän vinkkiä jäällä olemisesta nauttimiseen:

Varo erityisesti kaikkia virtaavia paikkoja kuten siltojen alustoja, kanavia, rantapenkereiden vierustoja ja saarien lähialueita. Myös ruovikot ja kaisloittuneet alueet haurastuttavat jäätä.
Jos jäälle on tehty ohjattuja polkuja ja reittejä, pitäydy niissä.
Älä mene jäälle yksin. Toisesta on turvaa, jos jotain sattuu.
Jäänaskalit ovat jäällä liikkuvien paras turvallisuusväline. Kun naskalit riippuvat kaulan ympäri roikkuen, ovat ne helposti saatavilla. Ne eivät maksa paljon, mutta saattavat pelastaa henkesi, joten ovat kultaakin kalliimmat hätätilanteessa.
Laita kännykkäsi vesitiiviiseen Minigrip-pussiin, sulje se hyvin ja sijoita koko paketti takkisi rintataskuun, jotta se on nopeasti käden ulottuvilla.
Muista 112 Suomi -sovellus. Soittamalla sovelluksen kautta sijaintitietosi välittyy automaattisesti hätäkeskukseen, ja paikantaminen helpottuu.
Jos kuitenkin jää pettää allasi, yritä pysyä mahdollisimman rauhallisena ja huuda kuuluvasti apua. Käänny siihen suuntaan, josta olit tulossa, sillä siellä jää kantoi. Jos olet ollut hiihtämässä, yritä saada suksesi irti. Kohota itsesi uintipotkuilla ensin vaaka-asentoon ja ponnista sen jälkeen itsesi jään pinnalle (tässä kohdin naskalit auttavat). Kun olet päässyt jäälle: kieri ja ryömi mahdollisimman kauas avannosta siihen suuntaan, josta tulit. Kun jää taas kantaa, nouse pystyyn, yritä etsiytyä lämpimään ja soita tarvittaessa 112.

Ihania aurinkoisia ja turvallisia kevätpäiviä kaikille ulkoilun ystäville!
Hätäkeskuspäivystäjä Anne

Throwback Thursday: Sorsa hädässä

2024-04-22T07:44:33Z

Erilaiset eläimiä koskevat hätäilmoitukset kuuluvat hätäkeskusten arkeen. Milloin lehmä on päätynyt lietekaivoon, lintu räpistelee hormissa tai loukkaantunut kettu kyyhöttää pihassa; eläimillekin sattuu ja tapahtuu.

Hätänumeroon kuuluvat ne tilanteet, jolloin yleinen turvallisuus vaarantuu, tai tehtävään tarvitaan viranomaisen erityiskalustoa tai asiantuntemusta.

Luonnonvaraisten eläinten poikkeava käytös herättää kansalaisissa toisinaan huolta. Erilaiset eläinsuojelutahot auttavat usein kansalaisia puhelimitse tällaisissa tilanteissa, mutta toisinaan luonnonvaraista eläintä koskeva huoli johtaa hätäilmoitukseen. Niin tässäkin tapauksessa.

Vastaanotin hätäpuhelun eräänä loppukevään päivänä, kun linnut olivat aloittelemassa pesintäänsä. Huolestunut kansalainen soitti yksinäisestä sorsasta rakennuksen pihassa. Lähdin kyselemään, mikä soittajaa huolestutti sorsan tilanteessa.

–   "Onko sorsa jotenkin loukkaantunut?"
–   "Ei se loukkaantunut ole", kuului vastaus.
–   "No mites, onko sorsa kiinni jossakin, ettei se pääse liikkumaan?"
–   " Kyllä se hyvin liikkumaan pääsee", soittaja tokaisi.
–   "Mikäs sitten sorsalla on hätänä? Tarkoitan, että mikä sai teidät soittamaan sorsasta hätänumeroon?"

Soittaja piti pienen, muutaman sekunnin tauon, jatkaen sen jälkeen hyvin huolestuneella äänellä:

- "No katsokaas, kun tuolla kauempana vedessä on monta sorsaa, ja ne eivät halua tätä yhtä sorsaa mukaansa ja hyljeksivät tätä."

Kesti hetken kun keräsin kaiken empatiani ja kerroin, että sorsalla on tuleva kesä aikaa hankkia itselleen uusia kavereita. Että kaikki tulee sujumaan varmasti sorsan elämässä hyvin.

Yksinäisestä sorsasta ei sen koommin kuultu.

Hätäkeskuspäivstäjä Jari

Joulunajan yksinäisyys kuuluu hätäpuheluissa

2023-12-21T07:55:29Z

Joulunaika mielletään varmasti kaikista juhlapyhistä tärkeimmäksi perheen ja läheisten kanssa vietetyksi yhteiseksi ajaksi. Syödään hyvin, pidetään yllä omia jouluperinteitä ja nautitaan olosta – yhdessä. Kaikille joulunhenki ei näyttäydy kuitenkaan tällä tavalla, vaan joulunaika on tumma ja surumielinen, toisille jopa hyvinkin ahdistava.

Oman arjen muuttuessa osa meistä asuu tahtomattaan yksin. Tässä blogikirjoituksessa puhutaan nimenomaan yksin asuvista ja itsensä yksinäisiksi tuntevista. Niistä, joilla ei ole ketään, jolle soittaa ja kertoa kuulumisia tai niitä, joiden luona ei käy pääsääntöisesti kukaan. On yksinäisiä nuoria ja yksinäisiä aikuisia, joiden oma lähipiiri saattaa olla rikkonainen tai muutoin poissa. On yksinäisiä ikäihmisiä. Perhekeskeiset juhlapyhät saattavat nostaa pintaan surua omasta tilanteesta. Osa kokee yksin jäämisen hyvin kokonaisvaltaiseksi, pakahduttavaksikin tunnetilaksi, jossa oma koti voi tuntua ahdistavalta. Yksinäisyys on asia, josta on vaikea puhua lähiomaisille, työkavereille tai naapurille.

Osa yksinäisyydestä kuuluu joulunaikana hätäkeskuksiin tulevissa hätäpuheluissa, joko suoraan tai muiden oireiden taustalla. Osalle vanhuksista yksinäisyys saattaa ilmetä äkillisinä vaivoina ja sen myötä soittona hätänumeroon, että joku tulisi käymään, kyselemään vointia, pitämään hetken kädestä, olemaan läsnä. Yksinäisyyden aiheuttama henkinen pahoinvointi näkyy 112-soitoissa itsemurha-ajatuksina sekä niillä uhkailuina lähipiirille tai ystäville. Toisinaan yksinäisyyden kokemus ilmenee myös fyysisinä oireina, kuten esimerkiksi sydämen rytmihäiriöinä tai -kipuina sekä yleistilan laskuina. Joku haluaisi vain jutella hätäkeskuspäivystäjän kanssa, kertoa yksinäisyydestään, kaukana olevista sukulaisistaan tai, että kukaan ei käy, eikä välitä.

Meistä useimmilla on varmasti lähipiirissä se joku yksinäinen, johon yhteydenpito on jossain vaiheessa katkennut syystä tai toisesta. Ehkä kiireinen arki on vienyt mennessään, ehkä harrastukset ovat suuntautuneet ajan myötä toisaalle. Jokin sukulainen tai ystävä on vain jostain syystä jäänyt vähemmälle huomiolle, naapurin kanssa ollaan vain vaihdettu katseet vastaan tullessa ja se rollaattorilla kulkeva A-portaan vanhus ohitettu hiljaa kadulla.

Jospa siis tänä jouluna soittaisitkin sen puhelun sille unohdetulle ystävälle, perheenjäsenelle, sukulaiselle tai tuttavalle. Kysyisitkin kuulumiset vastaantulevalta naapurilta ja siltä rollaattorimummolta, jaksaisit tovin heitä kuunnella. Se yksi hetki siinä tilanteessa voi pelastaa tuon ihmisen päivän, antaa siitä voimaa, tulla näkymättömästä näkyväksi.

Joulua yksin viettävä ja muiden seuraa haluava voi tarkistaa joulunajan yhteistapahtumia netistä esimerkiksi Punaisen Ristin paikallisosastojen sivuilta. Nuorten turvataloihin on mahdollisuus mennä niiden nuorten, jotka eivät voi viettää joulua kotona. Sekasin-chat tarjoaa keskusteluapua 12-29-vuotiaille jouluna. Myös Mieli ry:n nettisivuilta löytyy keskustelutukea omien huolien purkamiseen. Oman alueen seurakunnat, mielenterveysseurat ja muut yhdistykset järjestävät jouluna erilaisia tilaisuuksia, ilmaisia jouluaterioita ja lauluiltoja.

Yksin voit olla, mutta et yksinäinen.

Rauhaisaa joulunaikaa
Anne, hätäkeskuspäivystäjä

Kuoleman kohtaaminen hätälinjalla

2023-11-20T10:12:43Z

Mediasta saamme aina silloin tällöin lukea iloisia tarinoita siitä, kuinka hätäkeskuspäivystäjä antoi ohjeita lapsen syntyessä kotiin tai matkan varrelle autoon. Näitä perhetarinoita onkin mukava lukea, ja niistä jää hyvä mieli niin osallisille kuin lukijallekin. Elämänketjussa on kuitenkin toinen ääripää, kuolema, josta on puhuttu vähemmän hätäkeskuspäivystäjän työtä kuvattaessa.

Hätäkeskuksissa vastaanotetaan päivittäin puheluja, joissa kuolema on läsnä. Melko suuri osa näistä puheluista liittyy tilanteisiin, joissa kodinhoitaja, lähiomainen tai vainajan ystävä löytää menehtyneen henkilön asunnostaan, jolloin kuolema on tapahtunut jo jokin aika sitten. Tällöin vainajasta löytyvät kuolemaan viittaavat merkit: hän on kylmä ja kankea, lautumilla tai muutoin selvästi jo ollut kuolleena useamman päivän. Kuolemia tapahtuu lisäksi julkisilla paikoilla tai kaduilla, kuten mm. sairauskohtauksista johtuvat menehtymiset, erilaiset onnettomuudet sekä väkivaltatilanteet.

Olkoonkin, että kuolema on ollut joiltain osin jo odotettavissa, kuten iäkkään tai vakavasti sairaan henkilön kohdalla, tai yhtäkkinen ja arvaamaton, on kuitenkin totta, että kukaan meistä ei tiedä, miten tilanteeseen suhtautuu. Vainajan löytänyt henkilö saattaa olla hyvinkin järkyttynyt tilanteesta, mutta hän voi toimia myös päinvastoin - hyvinkin järkevästi ja rauhallisesti. On kuitenkin eri asia löytää omaisensa hirttyneenä kuin levollisena sängystä makaamasta. Tapahtumapaikan ympäristö- ja muut taustatekijät vaikuttavat luonnollisesti myös vainajan löytäneeseen henkilöön.

Kuolemaan liittyvissä hätäpuheluissa päivystäjän pitää olla asiallinen ja virkamiesmäinen, mutta toisaalta tilanteessa myötäelävä ja empaattinen. Päivystäjän tehtävä on saada tapahtumaan liittyvät ja tarvittavat tiedot hätäilmoituksen tekijältä, jotta tehtävälle voidaan hälyttää vastuuviranomaisen yksikkö. Äkillisissä elottomuuksissa ja onnettomuuksissa tehtävälle hälytetään ensihoidon sekä tarvittavat pelastustoimen yksiköt ja selvissä kuolemantapauksissa tehtävä välitetään poliisin hoidettavaksi.

Äkkielottomuuksissa pyritään aloittamaan elvytys tapahtumapaikalla olevan henkilön kanssa nopeasti, kun taas selvissä kuolemantapauksissa soittajan kanssa voi hetken keskustella vainajaan liittyvistä asioista ennen puhelun lopettamista ja viranomaisavun paikalle hälyttämistä. Soittajalta voidaan lisäksi tiedustella, kokeeko hän tarvitsevansa kriisiapua eli haluaako hän keskustella tilanteesta ammattihenkilön kanssa. Kriittisissä tehtävissä, kuten lapsen hukkumisessa, päivystäjä välittää tehtävän suoraan sosiaalitoimelle kriisiaputehtävänä, joka hoitaa paikalle tarvittavan tuen ja avun.

Entä päivystäjä, tarvitseeko hän kriisiapua? Me päivystäjinä emme tunne henkilöitä, jotka ovat menehtyneet, ja vaikka näissä tilanteissa pitää olla empaattinen ja myötäelävä, ovat he meille kuitenkin lähtökohtaisesti tuntemattomia ihmisiä ja me teemme työtämme vastatessamme näihin puheluihin.

On kuitenkin hätäpuheluita, saattavat mennä päivystäjälle tunteisiin. Näitä voivat olla esimerkiksi lasten ja nuorten elvytystilanteet sekä vakavat onnettomuudet, itsemurha hätäpuhelun ollessa käynnissä tai perhesurmat. Kohteessa voi olla useampi hysteerisessä tilassa oleva ihminen, puhelussa kuulee taustalta kovaa huutoa, hätää ja itkua, jolloin päivystäjän on vaikeampaa käsitellä puhelua ja muodostaa tilannekuvaa. Kaikki nämä vaikuttavat tehtävän käsittelyyn ja päivystäjän kykyyn toimia tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.

Päivystäjille on saatavissa häntä itseään henkisesti koskettaneen hätäpuhelun purku eli defusing, jos päivystäjä itse niin haluaa. Keskustelu- ja kuunteluapua löytyy heti tai myöhemmin, jos on tarvetta saada purkaa tilanne. Hätäpuhelut eivät saisi jäädä kalvamaan päivystäjän syövereihin, eivätkä tulla uniin; muutoin tätä työtä ei pysty pitkään tekemään. Tärkeää on olla sinut itsensä ja kuoleman kanssa siten, että ymmärtää mistä on kyse tai miksi minusta tuntuu puhelun jälkeen tältä.

Ihmisen elämänkaari sen eri vaiheineen on hätäkeskustyössä rikkaus, se on luonnollinen kulku ja kuolema sen loppu. Sitä meistä ei kukaan täällä pysty välttämään.

Anne, hätäkeskuspäivystäjä

Throwback Thursday: Heitä se ovi ikkunasta!

2023-11-20T10:12:24Z

Kun yksin asuvalle sattuu jokin loukkaantuminen tai sairaustapaus asunnossa jonka ovi on lukossa, joutuu päivystäjä aina miettimään miten esimerkiksi ensihoito pääsee asuntoon. Tämä korostuu silloin, kun potilas ei itse pääse avaamaan ovea.

Kiireellisissä tilanteissa oven avaukseen hälytetään ensihoidon avuksi pelastustoimen yksikkö, joka pääsee ovesta joko poraamalla lukkopesän auki tai pahimmassa tapauksessa reilusti ovi rikkoen. Kiireettömissä tehtävissä sen sijaan pyritään selvittämään oven avausta muilla tavoin, kerros- ja rivitaloissa esimerkiksi kiinteistön huoltoyhtiön päivystyksestä tai omakotitaloissa mahdollisen piilossa olevan vara-avaimen avulla. Toisinaan, kun potilas istuu lähellä ikkunaa, voidaan pyytää häntä heittämään ensihoidolle asunnon avain ikkunasta, mikäli se vain onnistuu.

Erään kerran tuota viimeistä avaimen ikkunasta heittämistä tarjottiin jälleen hätäpuhelun soittajalle. Päivystäjä oli kuitenkin aivan hätäpuhelun syövereissä ja sen herättämässä erityisessä henkisessä olotilassaan, ja sanat menivät vähän sekaisin. Niinpä hän kysäisikin tahtomattaan:

- Voitko heittää oven ikkunasta?

Sitä, joutuiko potilas itse lähtemään työkalupakkiaan etsimään, ja miten ensihoito lopulta pääsi sisään asuntoon, ei ole allekirjoittaneella tiedossa. Sanottava on kuitenkin, että tehtävä tuli hoidetuksi ja potilas sai tarvittavan hoidon.

Hätäkeskuspäivystäjä Outi

Uskalla elvyttää

2023-11-20T10:12:08Z

– Hätäkeskus, Nödcentralen.
– No moi, täällä varmasti tarvitaan ambulanssia kun ei tuo tyyppi vastaa enää. Jotenkin romahti tuohon.
– Mistä osoitteesta soitat?
– (osoite ja sen varmistus poistettu)
– Onko potilas hereillä?
– No ei se ole mutta laita nyt se lanssi!
– Apu on nyt matkalla. Hengittääkö hän normaalisti?
– No mistä minä tiedän! Älä kysele vaan laita se auto!
– Onko nuo korahdukset potilaan ääntelyä?
– On, on!
– Asia selvä, nyt aloitamme elvytyksen. Minä autan sinua.

Tällaisella dialogilla alkoi puhelu, jossa elvytys jatkui ensihoidon saapumiseen asti. Lopputulosta en tiedä, se jää päivystäjän työssä usein pimentoon. Voin kuitenkin päätellä jotain puhelun etenemisestä: ilmoittaja tunnisti hätätilanteen, ja teki hätäilmoituksen varsin varhaisessa vaiheessa. Tämän päättelen siitä, että potilas ”korahteli”. Kyseessä on sydänpysähdyksen jälkeen ilmenevä, agonaalinen hengitys, jota hätäilmoituksen tekijät usein kuvailevat kuorsaavana tai korahtelevana ääntelynä. Sen voi tunnistaa puhelimessa, kun tietää mistä on kysymys. Agonaaliset hengitysliikkeet eivät jatku pitkään, joten ilmeisesti kyseessä oli ns. äkkieloton. Tästä syystä päätin alkuhälytyksen jälkeen hälyttää elottomuuden edellyttämät yksiköt, ja ohjeistin ilmoittajaa aloittamaan paineluelvytyksen.

Hätäkeskuspäivystäjä kohtaa elottomuutta hätälinjalla varsin usein, kansalaiselle se lienee useimmiten ainutkertainen tilanne. Sen vuoksi siitä on tärkeä puhua, sillä vaikka asia olisi vieras, on se aivan ratkaisevan tärkeä tunnistaa. Elottomuuden yhteydessä jokainen minuutti, jolloin veri ei kierrä kehossa, laskee selviämisennustetta kymmenellä prosentilla. Siksi on tärkeää, että elottomuuden havaitseva henkilö tunnistaa mistä on kyse, tekee hätäilmoituksen ja ryhtyy ohjeistuksen mukaisesti elvyttämään. Paineluelvytyksellä saadaan korvattua osa sydämen pumppausvoimasta, ja kiertävä veri luo edellytyksiä elämälle.

Koska elottomuus on vieras ja pelottavakin asia, on luonnollista, että sen äärellä voi hämmentyä ja hätääntyä. Ehkä kuorsaavat hengitysäänet voivat näyttää hengitykseltä, ja hätäkeskuspäivystäjän kehotukset elvytyksen aloittamiseen tuntua aivan vääriltä. Epänormaali hengitys yhdistettynä reagoimattomuuteen vaatii kuitenkin elvytystoimien aloittamista välittömästi, jolloin hätäkeskuspäivystäjä saattaa antaa ohjeita hyvinkin määrätietoisesti, tiukastikin. Juuri siksi toivon, että sinä uskallat toimia. Sinun ei tarvitse osata, riittää että kuuntelet hätälinjalta annettavia ohjeita ja toimit niiden mukaan.

Tunnista elottomuus
Tee hätäilmoitus
Aloita paineluelvytys

Varhaisen tunnistamisen ja laadukkaan paineluelvytyksen lisäksi on yksi asia, jolla voidaan parantaa elottoman selviämisennustetta merkittävästi: varhainen defibrillaatio. Kyseessä on defibrillaattorin eli sydäniskurin antama tasavirtasähköisku, jolla pyritään poistamaan sydämen pysäyttänyt haitallinen rytmihäiriö. Ehkä olet huomannut defibrillaattorin työpaikan aulassa, kauppakeskuksen käytävällä tai koulussa? Sydäniskureiden määrä kasvaa kaiken aikaa, ja onkin hyvä selvittää etukäteen, löytyykö sellainen jo esimerkiksi työpaikaltasi tai jostain muualta, missä vietät paljon aikaa. Lähimmän defibrillaattorin löydät 112 Suomi -sovelluksen palveluvalikoiman kautta. Tutustu sovellukseen rohkeasti etukäteen, pelkkä sovelluksen avaaminen ei avaa hätäpuheluyhteyttä.

Tällä viikolla vietetään elvytysviikkoa. Mikäli aihe tuntuu vaikealta, haluan muistuttaa, että jokainen voi auttaa. Etukäteen voi varautua oppimalla elvytystaitoja ja selvittämällä lähimmän defibrillaattorin sijainnin. Hätätilanteessa keskeisintä on tilanteen tunnistaminen ja hätäilmoituksen tekeminen – sen jälkeen asia etenee päivystäjän ohjeistamana.

Jos vielä kaipaat rohkaisua, voit ojentaa kätesi ja katsella niitä. Ajattele, että noilla käsillä voit pelastaa jonkun hengen.

Uskalla elvyttää.

Patrick, usein hätälinjalla elvyttänyt

Throwback Thursday: mannekiinit kolarissa

2023-11-20T10:11:45Z

Marraskuinen ilta oli ollut hätäkeskuksessa hiljainen. Elettiin 90-luvun loppua. Päivänvalo oli vaihtunut pimeään, vettä vihmoi vaakasuoraan ja päivällä satanut lumi oli muuttunut tuntien kuluessa loskaksi, joka kerääntyi märiksi mytyiksi mustaan asfalttiin.

Hätäkeskuksen televisio piti meille kahdelle päivystäjälle seuraa illan hiljaisina hetkinä, kunnes puhelimen soittoääni rikkoi hiljaisuuden. Hätänumeroon 112 soitti huohottava mieshenkilö, joka ilmoitti farmarimallisen henkilöauton ajaneen ulos tieltä valtatien varressa, parikymmentä kilometriä kaupungista poispäin. Auto oli siististi pyörillään, ehkä hiukan kallellaan, mutta auton sisällä näytti olevan loukkaantuneita useampia. Törmäyksestä vinoon menneen katulampun valo lävisti auton, ja hämärässä kajossa auton sisällä näkyi sinne tänne sojottavia käsiä ja jalkoja. Ilmoittaja ei uskaltanut mennä lähemmäs katsomaan, häntä oksetti koko tilanne jo nyt. Hän ei kestäisi nähdä verta eikä osallisten tuskaa. Mies kertoi nopeasti laskeneensa kuljettajan lisäksi auton sisällä olevan ainakin viisi muuta henkilöä; päitä näkyi useampia.

Soittajalta saamien tietojen perusteella tehtiin hälytys liikenneonnettomuudesta pelastustoimen ja ensihoidon yksiköille sekä poliisille. Tapahtumapaikan läheltä hälytetty ensimmäinen ambulanssi ehti paikalle muutamassa minuutissa. Radion kautta kuului Häkelle annettava tilatieto puheella: Kohteessa. Sitten tuli hiljaista.

Onnettomuuspaikalle hälytysajoa ajava päivystävä palomestari kehotti ambulanssia antamaan ensimmäiset lisätiedot tilanteesta välittömästi muille paikalle tuleville yksiköille.
Radiokanavalla vallitsi kuitenkin täysi hiljaisuus. Minä ja työkaverini katsoimme toisiamme. Silmissämme näimme ensihoitajien juoksevan auton luokse ja tekevän pikaisen ensiarvion uhrien määrästä ja vammojen laadusta. Paikalle oli tulossa pelastusyksiköiden lisäksi useampi ambulanssi potilaiden alustavan määrän mukaisesti. Kului pitkä sekunti, toinen ja kolmas.

Vihdoin radiokanavalta kuului ensihoitajan rauhallinen ääni ja ilmoitus:
− Tiedoksi tänne tuleville yksiköille: kohteesta löydettiin kuljettaja, joka päässyt omin voimin ulos autosta, me tarkistetaan tilanne hänen osaltaan kohta. Mutta muutoin autossa ei muita potilaita. Tämä kaveri oli kuljettamassa mallinukkeja toiseen kaupunkiin ja auto lähtenyt loskassa käsistä, samoin nuket. Nämä ovat hiljaista ja muovista porukkaa, että sen suhteen hälytysajonopeutta voitte laskea, eikä muita ambulansseja tarvita, me pärjätään tällä.

Tämän jälkeen radiokanavalla kuultiin palomestarin hyvin hidastettu tokaisu: ”Kuitti”.
Se oli sellainen ”Once in a lifetime” -hetki ihan meille kaikille viranomaisille. Kaikenmoista sitä tien päällä sattuukin. Me näimme jo iltapäivälehtien otsikot silmissämme: Mannekiinit kolarissa!

Hätäkeskuspäivystäjä Anne

Muistisairaan kohtaaminen

2023-11-20T10:11:21Z

”Mun kotiin murtaudutaan joka yö, mä oon varma et ne on yläkerran jätkät. Kuivamuonatkin ne kaapista syö ja tuhkakuppiin jättää Boston-sätkät.”

Hätäkeskuksissa vastaanotetaan päivittäin useita ilmoituksia vanhuksista, joilla on joko todettu tai todentamaton muistisairaus. Tämä tila tuottaa vanhukselle mm. erilaisia harhanäkyjä ja -tuntemuksia. Ikäihminen ei löydä enää kävelylenkiltään takaisin kotiin, eikä muista mistä oli tulossa ja minne menossa. Toisinaan oma nimikin saattaa kysyttäessä olla hukassa: joku muistaa pelkän etunimensä, toinen kertoo olevansa liikkeellä jo vuosia sitten kuolleen puolisonsa kanssa ja niin edelleen.

Jotkut näkevät kotonaan heille tuntemattomia ihmisiä, tavarat häviävät oudosti tai vaihtavat itsestään paikkaa, erään kerran rahapussia ei enää löydykään sieltä tutusta kolostaan piironginlaatikosta. Ulos saatetaan lähteä äkisti vähissä vaatteissa, vaikka ulkona paukkuu pakkanen. Vanhus saattaa alkaa epäillä, että joku käy hänen luonaan varkaissa, vie tavaroita tai vaihtelee niiden sijaintia.

Yhtä kaikki nämä avuntarvitsijat ovat usein hädissään, hämillään, levottomia - jotkut jopa aggressiivisia. He eivät ymmärrä, mitä ihmettä heidän ympärillään tapahtuu ja se aiheuttaa heille esimerkiksi erilaisia pelkotiloja, sosiaalisten tilanteiden välttelyä sekä eristäytymistä muista.

”Olen kyllästynyt pelkäämään, siks nukun pistooli mun tyynyn alla. Sitä tottunut oon käyttämään,
se mua palveli jo rintamalla.”

Sairauden edetessä henkilön muisti alkaa heikentyä useimmiten hiljakseen, hän ehkä pystyy piilottamaan hetkelliset muistikatkokset ensi alkuun lähipiiriltään, toisinaan vähättelemäänkin niitä ja toimimaan arjessaan kohtalaisesti. Tämä sairaus ei kuitenkaan ole parannettavissa, eikä tilanne tästä enää normalisoidu; useimmiten käy toisin. Kun ikäihmisen muistisairaus alkaa vaikuttamaan hänen selviytymiseensä arjen askareissa ja heikentämään normaalia elämää, on viimeistään aika lähteä lääkärin vastaanotolle ja tarvittaessa ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaiseen koskien sitä, miten asiaa tulisi hoitaa, jotta muistisairaan elämä olisi turvallisempaa ja turvatumpaa tästä eteenpäin.

Kaikilla vanhuksilla ei kuitenkaan ole sitä lähipiiriä, joka olisi tietoinen tilanteen huonontumisesta. On paljon yksin asuvia ja yksinäisiä vanhuksia. Toisinaan kadulla harhailevasta tai muutoin sekavasti käyttäytyvästä ikäihmisestä ensimmäisen ilmoituksen tekeekin sivullinen soittamalla 112.

”Ne toi taas uuden pillerin, sen patjan väliin piilotin. Tämä tauti vei järjen, vaikka vastaan taistelin.”

Lähesty rohkeasti harhailevaa tai muutoin sekavasti käyttäytyvää vanhusta, pidä katsekontakti häneen ja puhu rauhallisesti selvin lausein. Kysy kysymys kerrallaan ja anna hänelle aikaa vastata. Kokeile myös kosketuksen voimaa: rauhallinen käden vienti olkapäälle tai kevyt ote käsivarresta saattaa tuottaa vanhukselle turvallisuuden tunnetta ja helpottaa hänen oloaan.

Hyvin nopeasti keskustelun aikana yleensä selviää, mikäli vanhuksella ei muistin osalta olekaan kaikki hyvin. Kerro vanhukselle, että autat häntä, soita 112 ja toimi päivystäjän antamien ohjeiden mukaan. Pysy vanhuksen vierellä avun tuloon asti, älä jätä häntä yksin.

”Viime kerralla, kun vaarin näin, ei se enää mua tuntenut. Kunto romahtanut alaspäin, Raatteentielle takas kadonnut.”

Muistisairaudet ovat yksi suomalaisten kansantaudeista, ja vaikka tässäkin yhteydessä puhutaan ikäihmisistä, voi sairauteen sairastua myös työikäisenä. Kun muistisairaus huomataan ajoissa, siihen pystytään paremmin puuttumaan ja auttamaan ihmistä selviytymään arjessaan.

Muistisairaus on koko perheen sairaus, sillä se vaikuttaa aina myös sairastuneen lähipiiriin. Sairautta ei tule kuitenkaan pelätä, vaan reippaasti selvittää se apu ja tuki, jota tilanteeseen on mahdollista saada.

Lisää tietoa muistisairauksiin liittyen löydät esimerkiksi Muistiliiton kotisivujen kautta. Myös omasta kotikaupungistasi tai -kunnastasi saattaa löytyä muistiyhdistys, josta voi kysellä neuvoja tilanteeseen.

Lähde: Muistiliitto , kursiivit lainaukset Arttu Wiskarin kappaleesta Tuntematon potilas.

Hätäkeskuspäivystäjä Anne

Throwback Thursday: eräs väestöhälytinkokeilu 90-luvulla

2023-11-20T10:10:54Z

Suomessa väestöhälyttimiä kokeillaan joka kuukauden ensimmäinen maanantai kello 12. Tällä varmistetaan väestöhälyttimien toimivuus. Näin tehtiin jo vuonna ”kuokka & kirves” eli 90-luvulla, jolloin allekirjoittanut aloitteli hätäkeskuspäivystäjäuraansa.

Nykyään väestöhälytinkokeilu on hyvin pitkälti tietokoneella ohjattua ja automatisoitua, mutta kunnallisten hätäkeskusten aikaan oli hätäkeskusten sijaintipaikkakuntien väestöhälytinkuulutuksiin oma, erillinen ja suorastaan muinaisaikainen nauhurilaite. Muihin hälytysalueen kuntiin kokeilu tehtiin toista kautta ja yksinkertaisemmin napista painellen.

Tähän nauhuriin syötettiin sisään kasetti, jonka valmiin tekstin oli nauhalle lukenut alueen palomestari. Kasetti työnnettiin laitteeseen sisään ja nauhuriin näppäiltiin ohjauskoodi, jolloin laite ymmärsi avata puhetien ja antaa kasetilta tulleen nauhoitteen kuulua väestöhälyttimistä kansalaisille. Kun annettava puhetiedote ja nouseva-laskeva -hälytysääni oli annettu, nauhuriin näppäiltiin jälleen toinen koodi, joka sulki puhetien. Sen jälkeen otettiin kasetti nauhurista ulos ja kokeilu oli suoritettu.

Eräänä kesäisenä aurinkoisena maanantaina olin työparini kanssa työvuorossa ja teimme kuukausittaista väestöhälytinkokeilua. Kokeilut menivät kaikkiin maakuntien väestöhälyttimiin hyvin, kunnes oli jäljellä viimeinen, oman paikkakunnan pohjoiseen kaupunginosaan annettava kokeilu; heille se tehtiin jostain syystä erillisesti, omilla ohjauskoodeilla.

Ei muuta kuin kasetti nauhuriin, ohjauskoodin naputtelu ja sitten odottelu, että nauha tulee päätökseensä. Tällä välin juttelimme niitä näitä työparini kanssa, tosin hälytyspöydän mikrofonin luona. Äkisti erillinen sivupuhelin soi, työkaverini vastasi puhelimeen. Luurin toisessa päässä oli kollegamme, joka kertoi olevansa kesämökillään kyseisessä kylässä.

– Niin, teillä on se kuukausikokeilu käynnissä siellä vai?, vapailla oleva työkaveri kysäisi.
– Juu, niin on, vastasi työparini ihmetellen kysymystä.
– Niin, tuota kun …. kröhöm … kun teillä on edelleen se kokeilulaitteen puhetie auki ja täällä kulmakunta raikaa teidän äänistänne, että jotain raparperipiirakkaohjetta siellä käydään läpi.
– EIKÄ!
– Juu, että laittakaa nyt se puhetie kiinni, niin saadaan mökkirauha takaisin. Ja sen hälytysäänen voitte unohtaa, tämä oli tässä!

Tekevälle sattuu. Hirveä hetkellinen nolous ja häpeä. Miten mikrofoni oli liitettynä avattuun puhetiehen? Ei ymmärrystä. Sitten kuumeinen miettiminen, että mistä me oikein oltiinkaan puhuttu sen raparperipiirakkaohjeen lisäksi?

Voinen siis sanoa olleeni yksi ”valtakunnan päivystäjä” joka on saanut äänensä kuuluville koko kylälle. Ei huono.

Hätäkeskuspäivystäjä Anne

Hätäkeskuspäivystäjän työn ytimessä

2023-11-20T10:07:36Z

– Auto on ojassa, kuski makaa tuossa rattia vasten. Keula ihan solmussa, nyt äkkiä se apu tänne!

– Apu on jo hälytetty, tämä ei viivästytä heitä. Minä autan sinua. Kokeile hengittääkö kuljettaja asettamalla kämmenselkä nenän ja suun eteen.

– Ei hengitä, ja nyt auto jo savuttaa!

–Selvä, nyt tehdään hätäsiirto. Annan sinulle ohjeet, sen jälkeen toimit niiden mukaan ja palaat puhelimeen heti kun potilas on siirretty.

Toisinaan minulta kysytään, mitä hätäkeskuspäivystäjä oikein tekee. Eikö se ole vain puhelintyötä?
Yksinkertaisimmillaan päivystäjän työn voi varmasti nähdä puhetyönä, johon sisältyy paljon tietokoneen käyttöä. Hiukan syvemmällä tasolla se on kansalaisen antaman kuvauksen vertaamista viranomaisten määrittelemiin kriteereihin, ikään kuin adapterina toimimista. Silloin kuunnellaan tarkkaan mitä kerrotaan, ja yhtä tarkkaan mitä jätetään kertomatta.

Edelleen syvemmällä tasolla päivystäjän työ on ihmisen kohtaamista hädässä. Jollain keinolla shokissa olevan ihmisen toimintakyky on herätettävä siinä määrin, että hän kykenee kertomaan mitä on tapahtunut, ja toimimaan päivystäjän antamien toimintaohjeiden mukaan – avaamaan hengitystiet, tekemään hätäsiirron, alkusammuttamaan tai tyrehdyttämään verenvuodon. Se on toisinaan itsetuhoisen puhuttamista, ja omaisensa kuolleena löytäneen ihmisen kohtaamista. Se on rekisterihakuja ja tukitoimenpiteitä viranomaisille. Näiden toimien väliin mahtuu hurja määrä kiireetöntä kansalaisen neuvontaa, ja hätäkeskukseen kuulumattomia puheluita kuten ajoneuvon rekisterimaksuun tai ampiaisten karkottamiseen liittyviä kysymyksiä. Virka-aikaan tarjottavien palveluiden sulkeutuessa moni päätyy soittamaan hätänumeroon, vaikka kyseessä ei ole varsinainen hätätilanne.

Toukokuussa olin Critical Communications World -messuilla Hätäkeskuslaitoksen messupisteellä töissä. Kansainvälisten vieraiden kysymyksissä toistui sama aihe – missä kohtaa puhelu käännetään viranomaisille? Eihän päivystäjä voi antaa elvytysohjeita, siihen tarvitaan lääkäri! Eikä päivystäjä voi tietää mikä poliisipartio hälytetään, sen päättää poliisin hälytyskeskus jonne puhelu käännetään! Täynnä myönteistä hämmennystä vastasin kerta toisensa jälkeen, ettei puheluita ole tarve kääntää.

Suomessa hätäkeskuspäivystäjä on koulutettu ja oikeutettu paikantamaan, suorittamaan riskiarvion, hälyttämään viranomaisen määrittelemän vasteen ja antamaan tarvittavat puhelinohjeet. Päivystäjä osaa antaa elvytysohjeet, ja hän saa yhteyden hälytettäviin yksiköihin suoraan viranomaisten yhteisillä radiokanavilla. Päivystäjällä on myös lakiin kirjattu oikeus tehtävän välittämättä jättämiseen, ja toimii siltä osin viranomaisten portinvartijana. Eräs Helsingissä vieraillut, toisen maan ministeriön edustaja sanoitti sen, mistä meidän on ehkä tärkeää muistuttaa itseämme: Miten ainutlaatuinen järjestelmä, ja miten paljon aikaa se säästääkään!

Tapamme järjestää hätäkeskuspalvelut takaavat sen, että hätäpuheluun vastataan nopeasti, ja kiireellinen hälytys voidaan tehdä nopeasti. Se on ennen kaikkea avuntarvitsijan etu. Joskus kaikki voi olla minuuteista kiinni.

Patrick

Mökkeilijän muistilista

2023-07-04T11:11:46Z

Näin kesällä ihmiset viettävät paljon aikaa kesämökeillään, joko omalla tai vieraana. Ja kuten tiedetään, aina sattuu ja tapahtuu.

Monella on mökki erämaatyyppisissä paikoissa, jonne ei kaupungin meteli kuulu. Usein mökki myös sijaitsee kaukana lähimmästä poliisista, palokunnasta tai ensihoidon toimipiteestä. Hätätilanteen kohdatessa apu ei välttämättä ennätä nopeasti paikalle. Ambulanssin saapuminen voi kaupungissa kestää viisi minuuttia, mutta mökille matkaan voi mennä 30 minuuttia, toisinaan enemmänkin. Mökki voi sijaita myös ulkosaaristossa tai erämaajärven rannalla polun päässä, jonne ei ole autoille sopivaa ajotietä. Tällöin tarvitaan muuta viranomaisapua avun perillepääsyn tueksi.

Mökkielämää viettävän on siis tärkeä omata edes jonkinlaiset ensiaputaidot. Hätänumeroon 112 soittamisen jälkeen hätäkeskuspäivystäjä antaa toimintaohjeita, kunnes hälytetyt viranomaiset ovat saapuneet paikalle.

Varaudu hätätilanteiden varalle edes näin:

Selvitä mökin osoite, kirjaa se valmiiksi näkyvälle paikalle ja kerro/näytä se myös vieraillesi, jotta kaikki tietävät missä ollaan.
Opettele yksinkertaisimmat ensiaputaidot: verenvuodon tyrehdyttäminen ja tajuttoman kylkiasentoon laittaminen sekä hengityksen turvaaminen. Opettele myös mitä tehdä, jos kaveri ei enää reagoi käsittelyyn eikä hengitä.
Mieti, miten tulipalon sattuessa toimit ja mistä löydät alkusammutusvälineet sekä miten niitä käytät.
Huolehdi, että isommassa porukassa yksi on muita selvempi ja toimintakykyisempi.
Pidä lapsia ja vanhuksia silmällä hiukan muita tarkemmin.
Muista 112 Suomi -sovellus, sillä Palvelut-välilehdeltä löytyy muitakin apulinkkejä ja puhelinnumeroita kesääsi.

Elämässä sattuu ja tapahtuu toisinaan meistä itsestämme riippumattomista syistä. Kesäaika myös lisää sattumien vaaraa. Kaikesta huolimatta hyvää ja turvallista mökkikesää kaikille!

Terkuin,
hätäkeskuspäivystäjä Anne

Vappu hätäkeskuspäivystäjän silmin

2023-04-26T09:08:30Z

− Hätäkeskus, Nödcentralen
− Apua! Me tultiin kaverin mökille ja nyt täällä on kauhea tappelu! Mamman kristallilasikin meni jo rikki!
− Mikä on osoite?
− En tiedä, tultiin saareen ja tänne pääsee vain veneellä… Tulkaa äkkiä!

Hätäkeskuspäivystäjän työ on uniikkia monellakin tapaa. Malli, jossa sama ammattilainen käsittelee useamman viranomaisen tietoja mahdollistaen nopeat, jopa samanaikaiset hälytykset eri toimijoille, on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen. Työnä se on uniikki myös siksi, että hetkessä sukelletaan täysin tuntemattomien (ja ikävä kyllä myös tuttujen) ihmisten kriisien ytimeen; sairaskohtauksiin, väkivaltaan ja onnettomuuksiin. Työn moniin erityispiirteisiin kuuluu myös se, että kysymättäkin voi kuulla vuodenajan, sään ja jopa juhlapyhät vain tapahtumakuvauksen perusteella. Aivan erityisinä ajankohtina korostuu uusivuosi, vappu ja koulujen päättäjäiset.

Kevään liukkaiden ja lonkkamurtumien jälkeen alkaa hätälinjalle tulvia puheluita kaduille palaavista mopoista, joiden meluhaitasta soitellaankin seuraaviin ensilumiin saakka. Auringon haurastuttaessa kevätjäitä pelastetaan pilkkijöitä vedestä, toisaalla sammutellaan jo ruohikkopaloja. Samoihin aikoihin tulee lyhyt pyrähdys klapikoneiden ja oksasilppureiden aiheuttamia tehtäviä, kun polttopuiden lisäksi pätkittäväksi on päätynyt raaja – kaunis kevät tarkoittaa valitettavan usein myös ”käsikirurgista kevättä”, kun laitteiden turvaohjeita ei noudateta. Kevään edetessä paluunsa tekevät myös sähköskootit ja niihin liittyvät päivittäiset kaatumiset, laajemmat maastopalot ja kaupunkikeskustoissa lisääntyvä häiriökäyttäytyminen.

Kevään kruununa on vappu, työväen juhla. Hiukan vitsikkäästi siihen on joskus hätäkeskussalissa viitattu viisasten juhlana, koska vain viisaat selviävät ehjin nahoin juhlasta, jota maassamme toisinaan juhlitaan kuin fysiikan lakeja ei lainkaan olisi. Hätälinjaan vastatessa saattaa jännittää tuleeko puhelu kaukaa saaristosta, mökiltä, jonka koordinaatit tietää vain sairaskohtauksen saanut ja nyt puhekyvytön henkilö. Vai onko risujen poltto riistäytynyt käsistä? Onko jollain mökkinaapurin kanssa taas riitaa tontin rajoista? Vappu on uudenvuodenyön ja koulujen päättäjäisten ohella kiireisimpiä vuoroja hätäkeskuksessa, ja illan edetessä alkoholin vaikutukset näkyvät yhä selvemmin. Yhä useammasta hätäpuhelusta on vaikea saada selvää, ja yhä suurempi osa hätälinjalle päätyvistä asioista ovat sellaisia, että soittaja varmasti punastuisi seuraavana aamuna, jos hän kuulisi oman käytöksensä hätälinjalla. Saattaa ilmetä pakottava tarve selvittää parisuhteen tilannetta ja hätäkeskuspäivystäjää pyydetään todistajaksi kuulemaan, tai isäntäväen pyyntö poistua omaan kotiin koetaan niin loukkaavana, että paikalle lopulta tarvitaan poliisi rauhoittamaan tilannetta. Taustalla itkevät lapset poikivat tehtävän myös sosiaalipäivystykselle.
Siinä missä turvallisuusviranomaiset varautuvat vappuun, on myös omatoiminen varautuminen suotavaa. Helppoja keinoja ovat 112Suomi-sovelluksen lataaminen ja käyttöönotto, sekä materiaalipankistamme löytyvän sijaintitietolomakkeen tulostaminen ja sijoittaminen näkyvälle paikalle mökillä.

Vaikka kupliva sima saisi uskomaan toisin, ei vappu tuo supervoimia kenellekään. Juhlitaan siis viisaasti, ja pidetään kaveristakin huolta. Hädän yllättäessä olemme vappunakin kolmen numeron päässä.

Patrick, tänä vappuna vapaalla

Sisäministeri: Ylimääräinen hätäkeskuspäivystäjäkurssi helpottaa Hätäkeskuslaitoksen henkilöstövajetta

2022-12-16T08:30:42Z

Hätäkeskuslaitoksella on tärkeä rooli suomalaisten arjen turvallisuuden takaamisessa. Kun hätä on suuri, täytyy apua saada nopeasti. Hätäkeskus on ensimmäinen lenkki auttamisen ketjussa. Soittamalla hätänumeroon 112 kansalaiset tietävät saavansa sen viranomaisavun, jota tilanne edellyttää.

Useat mittarit osoittavat, että Hätäkeskuslaitos on suoriutunut tehtävistään todella hyvin. Hätäkeskuspäivystäjät vastaavat puheluihin keskimäärin kolmessa sekunnissa ottipa avun tarvitsija yhteyttä sitten kaupungista, tunturista tai mereltä. Tutkimukset osoittavat myös, että hätänumeroon soittaneet pitävät hätäkeskuspäivystäjien asiantuntemusta ja annettujen ohjeiden selkeyttä erittäin hyvinä.

Kansalaisten tyytyväisyys näkyy lisäksi laitoksen maineessa. Uusimman Luottamus & Maine -tutkimuksen mukaan Hätäkeskuslaitoksella on kaikista julkishallinnon toimijoista kolmanneksi paras maine. Tämä on todella hyvä sijoitus: hätäkeskuspalveluihin luotetaan laajasti. Tämä on tärkeää, sillä juuri luottamus siihen, että apua saa tarvittaessa, on ihmisen turvallisuuden tunteen kulmakivi.

Tänään valmistuu 45 uutta hätäkeskuspäivystäjää

Voidakseen tarjota turvallisuuspalveluita myös jatkossa, tarvitsee Hätäkeskuslaitos riittävät voimavarat. On äärimmäisen tärkeää, että olemme tällä hallituskaudella onnistuneet turvaamaan laitoksen rahoituksen. Nousevien vuokra-, henkilöstö- ja ICT-kustannusten vuoksi rahoitustasoa on kuitenkin tulevina vuosina edelleen nostettava.

Hätäkeskuslaitoksen tärkein voimavara on ammattitaitoinen henkilökunta. Valitettavasti Hätäkeskuslaitoksen työvoimatilanne on ollut pätevyyden omaavien hätäkeskuspäivystäjien osalta heikko jo pitkään. Työntekijöitä on lopettanut enemmän kuin uusia on ollut tarjolla työmarkkinoilla, mikä on kasvattanut nykyisten työntekijöiden työkuormaa.

Tilanteen ratkaisemiseksi osoitimme vuoden 2021 lisätalousarviossa Pelastusopistolle lisärahoitusta hätäkeskuspäivystäjien kouluttamiseen. Normaalisti hätäkeskuspäivystäjiä valmistuu vuodessa kaksi kurssia, toukokuussa ja joulukuussa. Lisärahoituksen turvin Pelastusopisto pystyi käynnistämään myös kolmannen hätäkeskuspäivystäjäkurssin, joka on juuri tullut päätökseen.

Tänään Pelastusopistolta valmistuu siis yhden kurssin sijaan kahden kurssin edestä uusia ammattitaitoisia hätäkeskuspäivystäjiä, yhteensä 45. Tämä on merkittävä apu laitoksen rekrytointihaasteisiin. Kaikille vastavalmistuneille voidaan tarjota töitä, mikä parantaa selkeästi Hätäkeskuslaitoksen henkilöstötilannetta. Ylimääräisen kurssin ansiosta Hätäkeskuslaitos pääsee sille asetettuun henkilötyövuositavoitteeseen.

Nyt on pidettävä huolta siitä, että uudet osaajat saavat hyvän alun työuralleen. Samalla on varmistettava, että koulutusmäärät ovat riittäviä myös tulevaisuudessa ja että loppusuoralla oleva hätäkeskustoiminnan koulutusuudistus toteutuu seuraavalla hallituskaudella.

Hätäkeskuspalveluita kehitetään jatkuvasti

Henkilöstö on tärkeä voimavara paitsi hätäkeskuspalveluiden ylläpitämiseksi, myös niiden kehittämiseksi. Muuttuvassa maailmassa etenkin digitalisaatio vaikuttaa merkittävästi hätäkeskuspalveluiden tuottamiseen.

Digitalisaation myötä tavat olla yhteydessä hätäkeskuspäivystäjään ovat moninaistuneet. Hätäkeskukseen voi tänä päivänä olla yhteydessä myös tekstiviestillä. Lisäksi Hätäkeskuslaitos tekee parhaillaan esiselvitystä reaaliaikaisesta chat-palvelusta. Vuodesta 2013 alkaen on ollut käytössä myös tulkkauspalvelu, jolla soittaja voi saada hätätilanteessa apua omalla kielellään.

Yksi Hätäkeskuslaitoksen kehitystyön tunnetuimmista ja onnistuneimmista esimerkeistä on 112 Suomi -sovellus. Siitä on kehittynyt verrattain lyhyessä ajassa kokonainen turvallisuuden palvelukokonaisuus, jolla on jo yli kaksi miljoonaa aktiivista käyttäjää.

Erityisen iloinen olen siitä, että 112 Suomi -sovelluksen kautta hätäilmoituksen voi tehdä arkisin virka-aikaan myös suomalaisella viittomakielellä. Olen tyytyväinen siihen, että viittomakielisen hätäilmoituksen kokeilu jatkuu ensi vuonna. Palvelu on turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä. Pidemmällä aikavälillä palvelusta pitäisi tehdä pysyvä ja sen tulisi olla käytettävissä ympäri vuorokauden.

Sisäministeriön tavoitteena on, että Suomi on maailman turvallisin maa jokaiselle ihmiselle ja ihmisryhmälle. Hätäkeskuslaitoksella on tavoitteen saavuttamisessa tärkeä rooli, joka korostuu muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Onnittelut tänään valmistuneille hätäkeskuspäivystäjille ja menestystä tärkeään sekä arvostettuun työhönne!

Sisäministeri Krista Mikkonen
@MikkonenKrista

Sisäministeriön 16.12.2022 julkaistu blogi Ylimääräinen hätäkeskuspäivystäjäkurssi helpottaa Hätäkeskuslaitoksen henkilöstövajetta - Sisäministeriö (intermin.fi) julkaistiin ministeriön luvalla myös Hätäkeskuslaitoksen blogeissa.

Aktivering av könsmedveten kommunikation som en del av genomförandet av jämställdhets- och likabehandlingsplanen

2023-07-19T07:01:28Z

Vi väljer varje dag hur vi kommunicerar och umgås med varandra. I dag ska vi också tänka alltmer på jämställdhet och likabehandling när vi väljer ämnen, bilder och ord. Det gäller oss alla.

Nödcentralsverkets första jämställdhets- och likabehandlingsplan blev färdig i våras. I slutet av planen beskrivs de utvecklingsåtgärder som ska vidtas 2022 och 2023 för att förbättra jämställdheten och likabehandlingen vid Nödcentralsverket. På listan finns många konkreta omständigheter som påverkar vår vardag och som våra anställda möter på olika sätt. En del av reformerna är redan inom synhåll och en del är först under uppsegling. Det viktigaste är att vi är ense om att världen omkring oss förändras hela tiden och att vi måste följa med utvecklingen.

Aktiveringen av könsmedveten kommunikation förändrar Nödcentralsverkets verksamhet både internt och externt. Det handlar om val som görs utgående från ämbetsverkets egna utgångspunkter. Med tanke på kommunikationen lyfter vår plan fram jämställdhets- och likabehandlingsrelaterade frågor som ett kontinuerligt tema inom kommunikationen, samt utveckling av arbetsgivarbilden. Syftet med kommunikationen är att öka kunskaperna och insikterna om frågor i detta ämnesområde. Målet är också att stödja genomförandet av de mål för utvecklingen som ställs upp i planen. Vi utvecklar Nödcentralsverkets interna och externa arbetsgivarbild aktivt under den innevarande strategiperioden. Samtidigt utvecklar vi synligt jämställdheten och likabehandlingen genom kommunikation.

Könsmedvetet eller könsneutralt språk?

Könsmedveten kommunikation identifierar betydelsen av kön och lyfter det medvetet fram som föremål för uppmärksamhet både i kommunikationens innehåll och i dess förfaranden. Syftet med könsmedveten kommunikation är att främja jämställdhet mellan könen och att bekämpa diskriminering till exempel genom att nedmontera skadliga normer och antaganden som kopplas till kön. Könsmedveten kommunikation och ett könsmedvetet språkbruk tar hänsyn till bland annat mångfalden av kön och undviker könade hänvisningar till personer. Så definierar Institutet för hälsa och välfärd könsmedveten kommunikation. På sin webbplats ger institutet också nyttiga tips om bra förfaranden: Könsmedveten kommunikation – THL (på finska).

Ett könsmedvetet språkbruk behöver dock inte alltid vara könsneutralt (icke-könat). I vissa sammanhang är det helt motiverat att lyfta fram könet. Ett exempel på detta är utvärderingen av nuläget i jämställdhetsplanen. Könsneutral kommunikation handlar snarare om att göra välgrundade val och överväga om det är motiverat att synliggöra genus i innehåll eller inte. Eftersom verkligheten inte alltid är könsneutral kan strävan efter neutralitet i texter leda till att viktig information utelämnas, men detta är absolut inte avsikten vid Nödcentralsverket.

Även Finska språknämnden har gett ut ett ställningstagande i syfte att främja ett könsneutralt språkbruk. Nämnden anser att det finns anledning att tänka på term- och ordvalen särskilt i det juridiska och administrativa språket. Nämnden rekommenderar dessutom att de titlar som används i lagstiftningen successivt ändras till könsneutrala titlar, när det blir möjligt att göra sådana förändringar i samband med andra reformer.

Könsmedveten kommunikation vid Nödcentralsverket

När vi kommunicerar, skapar vi en bild av oss själva ute i samhället, och vi påverkar också samhället. Vi väljer varje dag mellan olika ämnen, bilder och ord i vår externa kommunikation. I framtiden kommer vi att göra dessa val med allt större hänsyn till jämlikhet och likabehandling.

Samtidigt bygger vi upp en jämlik och jämställd arbetsgivarbild också internt, i all vår dagliga växelverkan och i olika funktioner i vår arbetsgemenskap. Alla vi som arbetar på Nödcentralsverket spelar en roll när det gäller att skapa en jämställd arbetsgemenskap. Vi vårdar den med transparenta processer och genom rättvisa, som är en av våra gemensamma värderingar som antecknats i Nödcentralsverkets strategi:

Vi betjänar våra kunder och varandra rättvist genom att...

respektera olikheter och mångfald
agera likvärdigt på samma sätt i likartade fall
se till att likabehandlingsprincipen förverkligas

Vi strävar efter att Nödcentralsverket ska stå för mångfald i offentligheten. Det är de ledande experterna i sina branscher och ledningen som uttalar sig på Nödcentralsverkets vägnar, men i vår kommunikation och i olika interna och externa evenemang lyfter vi också fram anställda i olika åldrar och av olika kön. Fotografierna som vi publicerar speglar den verkliga situationen. Avsikten är ingalunda att skapa en skenbar uppfattning om mångfald med dem.

Som en åtgärd för att aktivera den könsmedvetna kommunikationen på Nödcentralsverket övergår vi småningom, och alltid när det är möjligt, till ett könsneutralt språkbruk och till könsneutrala titlar. Titlar i Nödcentralsverkets olika dokument och texter ändras alltid till könsneutrala alternativ när det blir möjlighet att göra detta, och i samband med överenskomna uppdateringar.

Marjukka Koskela, Kommunikationschef

Sukupuolitietoisen viestinnän aktivointi osana tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman toteuttamista

2022-11-30T12:38:34Z

Teemme joka päivä valintoja siitä, miten viestimme ja olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Tänä päivänä aiheiden, kuvien ja sanojen valintoja pitää tehdä myös entistä tietoisempana tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulma huomioiden. Tämä koskee meitä kaikkia.

Hätäkeskuslaitoksen ensimmäinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma valmistui tänä keväänä. Suunnitelman lopussa on kuvattu vuoden 2022 ja 2023 toteutettavat kehittämistoimet, joilla on tarkoitus parantaa virastomme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Listassa on paljon arkeemme vaikuttavia konkreettisia asioita, jotka tulevat koko henkilöstöllemme vastaan eri tavoilla. Osa uudistuksista on jo näkyvissä ja osa on vasta tulossa. Mutta tärkeintä on yhteinen ymmärryksemme siitä, että maailma ympärillämme muuttuu koko ajan ja muutoksen virrassa tulee olla mukana.

Sukupuolitietoisen viestinnän aktivointi muuttaa virastomme toimintaa niin sen sisällä kuin ulkopuolellakin. Kyse on valinnoista, joita tehdään viraston lähtökohdista käsin. Viestinnällisestä näkökulmasta suunnitelmastamme esiin nousevat: tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat viestinnän jatkuvana teemana sekä työnantajakuvan kehittäminen. Viestinnän tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä aihepiirin asioista, ja tukea suunnitelmassa esitettyjen kehittämistavoitteiden toteuttamista. Hätäkeskuslaitoksen sisäistä ja ulkoista työnantajakuvaa kehitetään aktiivisesti nykyisellä strategiakaudellamme. Tähän liittyy myös näkyvästi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittäminen viestinnällisin keinoin.

Sukupuolitietoinen vai sukupuolineutraali kielenkäyttö?

Sukupuolitietoinen viestintä tunnistaa sukupuolen merkityksen ja nostaa sen tietoisesti tarkastelun kohteeksi sekä viestinnän sisällöissä että sen käytännöissä. Sukupuolitietoisen viestinnän tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ja torjua syrjintää esimerkiksi purkamalla sukupuoliin liitettyjä haitallisia normeja ja oletuksia. Sukupuolitietoisessa viestinnässä ja kielenkäytössä huomioidaan muun muassa sukupuolen moninaisuus ja vältetään sukupuolittuneita ihmisviittauksia. Näin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrittelee sukupuolitietoisen viestinnän ja antaa omilla verkkosivuillaan hyviä vinkkejä siitä, miten on hyvä toimia: Sukupuolitietoinen viestintä - THL

Sukupuolitietoisen kielenkäytön ei kuitenkaan aina tarvitse olla sukupuolineutraalia (ei-sukupuolittunutta). Joissain yhteyksissä sukupuolen esiintuominen on täysin perusteltua, esimerkkinä tasa-arvosuunnitelman nykytila-arvioinnissa. Sukupuolineutraali viestintä tarkoittaa pikemminkin perusteltuja valintoja ja pohdintaa siitä, onko sukupuolen esiintuominen sisällöissä perusteltua vai ei. Koska todellisuus ei aina ole sukupuolineutraali, voi neutraaliuden tavoittelu teksteissä jättää olennaista tietoa pois, ja tämä ei ole meidänkään viraston tarkoitus.

Myös Suomen kielen lautakunta on antanut kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi. Lautakunta haluaa edistää sukupuolesta riippumatonta kielenkäyttöä. Lautakunnan mielestä erityisesti lainsäädännön ja hallinnon kielessä on syytä kiinnittää huomiota termien ja sanaston valintaan. Lautakunta suosittaa myös, että lainsäädännössä käytettyjä nimikkeitä vaihdetaan vähitellen sukupuolineutraaleihin silloin, kun vaihdoksille tarjoutuu mahdollisuus muiden uudistusten yhteydessä.

Sukupuolitietoinen viestintä Hätäkeskuslaitoksessa

Luomme itsestämme kuvaa ja vaikutamme ympäröivään yhteiskuntaan viestimällä. Ulkoisessa viestinnässä valitsemme joka päivä erilaisten aiheiden, kuvien ja sanojen välillä. Nämä valinnat teemme jatkossa entistä tietoisempana tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulma huomioiden.

Rakennamme tasa-arvoista ja yhdenvertaista työnantajakuvaa myös sisäisesti kaikessa arkipäivän vuorovaikutuksessamme sekä erilaisissa työyhteisömme toiminnoissa. Meillä kaikilla Hätäkeskuslaitoksessa työskentelevillä on oma roolimme yhdenvertaisen työyhteisön luomisessa. Vaalimme sitä läpinäkyvillä prosesseilla sekä strategiaan kirjatun oikeudenmukaisuuden arvomme kautta:

Palvelemme asiakkaitamme ja toisiamme oikeudenmukaisesti...

kunnioittamalla erilaisuutta ja monimuotoisuutta
toimimalla tasapuolisesti samalla tavalla samanlaisissa tapauksissa
huolehtimalla yhdenvertaisuuden periaatteen toteutumisesta.

Tutustu Hätäkeskuslaitoksen strategiaan

Pyrimme siihen, että Hätäkeskuslaitos näyttäytyy julkisuudessa moninaisena. Lausunnonantajiamme ovat oman aihealueensa ehdottomat asiantuntijat sekä johto, mutta tuomme esille viestinnässämme sekä erilaisissa ulkoisissa ja sisäisissä tilaisuuksissa myös eri ikäisiä ja eri sukupuolia edustavia työntekijöitämme. Kuvat heijastavat todellista tilannettamme, eikä niiden avulla ole tarkoitus kuitenkaan luoda näennäistä moninaisuutta.

Sukupuolitietoisen viestinnän aktivointitoimenpiteenä virastomme siirtyy myös vähitellen ja aina kun on mahdollista sukupuolitietoiseen kielenkäyttöön, esimerkiksi esimiehen sijasta käytetään esihenkilöä tai muita sukupuolineutraaleja nimikkeitä. Nimikkeitä vaihdetaan sukupuolineutraaleiksi erilaisissa viraston asiakirjoissa ja teksteissä aina kun vaihdoksille tarjoutuu mahdollisuus sekä sovittujen päivitysten yhteydessä.

Marjukka Koskela
viestintäpäällikkö