Aapon työpäivä päivystyssalissa

Hätäkeskukset palvelet vuoden ympäri 24/7, joten työvuorot ajoittuvat vuorokauden jokaiselle ajankohdalle. Vuorotyö vaatiikin tietynlaista suhtautumista työntekoon ja vapaa-ajan järjestämiseen. Vuorotyötä tehdessäni elämä ei pyöri arjen ja viikonloppujen vaihtelevana rytminä – on vain vapaita ja työpäiviä. Olen luonut itselleni toimivia rutiineja ja pyrkinyt sovittamaan vapaa-aikani epäsäännöllisiin työaikoihin.

Työvuorokiertomme alkaa usein aamuvuorolla kello 7 ja kestää 10-12 tuntia. Seuraava päivä on niin sanottu painopistevuoro, joka voi olla aamu- tai iltapainotteinen riippuen päivystysresurssin tarpeesta. Kolmantena päivänä tulen yövuoroon, joka voi alkaa kello 21 ja kestää seuraavaan aamuun kello 7. Yövuoron jälkeinen päivä on varattu aina nukkumiselle. Itse menen heti yövuorosta kotiin päästyäni nukkumaan ja nukun iltapäivään noin kello 14 asti. Sen myöhempään minulla ei yleensä ole tapana nukkua, jotta unirytmi ei kääntyisi liiaksi. Nukkumispäivän jälkeen on yleensä kaksi vapaata, joiden jälkeen kierto alkaa jälleen alusta. Välillä vuorokiertoon tulee poikkeuksia esimerkiksi työyhteisön koulutus- ja kehittämispäivistä johtuen.

Työvuoron tehtävä selviää ennakkoon tehdystä suunnitelmasta

Tänään on aamuvuoro. Ensimmäisenä menen pukuhuoneeseen, missä minulla on henkilökohtainen pukukaappi. Vaihdan päälleni hätäkeskuspäivystäjän virkapuvun, joka on minulle eräänlainen siirtymäriitti vapaalta työhön. Virkapuku tukee ammatti-identiteettiäni, luo yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä tukee ammattimaisuutta työyhteisössä.  

Meillä Kuopion hätäkeskuksessa päivän työtehtävä selviää vuoromestarin laatimasta pöytäkartasta, joka löytyy taukotilasta. Taukotilassa on myös muita vuoronsa aloittavia päivystäjiä, joiden kanssa vaihdamme kuulumisia ja valmistaudumme yhdessä tulevaan työpäivään. Työvuoroni alkaa kello 6.45 ja loppuu kello 17. Pöytäkartasta näen, että työskentelen ilmoitusten vastaanotossa (IVO) kello 12 asti. Sen jälkeen siirryn tehtävän seurantaan (TESE) loppuajaksi. 

Kun päivän työtehtäväni on selvillä, suuntaan päivystyssaliin työpisteelleni. Ensiksi kirjaudun ERICA-hätäkeskustietojärjestelmään ja avaan muut tarvittavat järjestelmät. Haen myös itselleni valmiiksi toimistokuntopyörän, jos vaikka innostuisin polkemaan sitä työpäivän aikana. Ergonomiavälinekaapistamme löytyy lisäksi kaikenlaisia välineitä työpisteen ergonomian parantamiseen.

Hätäilmoitusten vastaanotto on päivystäjän perustyötä

Ilmoitusten vastaanotossa (IVO) otan vastaan hätäilmoituksia ja käsittelen niitä, teen riskinarviointia, neuvon ja opastan asiakkaita, määritän tapahtumapaikan sijaintia, hälytän yksiköitä, kerron lisätietoja viranomaisille ja myös katkaisen hätänumeroon kuulumattomia yhteydenottoja.

Tänään arkiaamu ja hätäilmoituksia tulee tavanomaiseen tahtiin. Työtahtiin vaikuttavat esimerkiksi vuodenaika, viikonpäivä, kellonaika, juhlapyhät, päivystyshenkilöstön resurssitilanne ja sää. Kiireisempiä aikoja ovat kesäviikonloput, jolloin on hyvä ilma, ihmiset lomailevat ja liikenne on vilkasta. Silloin voimme joutua vastaamaan hätäilmoituksiin taukoamatta. Lomakaudella ja juhlapyhien aikaan hätäilmoituksissa korostuu usein runsas alkoholinkäyttö. Rauhallisempia hetkiä ilmoituksen vastaanotossa ovat arkiyöt talvella. Silloin hätäilmoituksia tulee yleensä harvakseltaan, eikä työssä ole kiireen tuntua. Yksittäinen päivystäjä vastaanottaa työvuoron aikana keskimäärin 70 hätäilmoitusta tavallisena arkipäivänä, kun taas kiireisinä ajanjaksoina luku voi olla 100-120. 

Päivisin työ painottuu monesti ensihoidon tehtävien käsittelyyn, kun taas viikonloppuiltaisin ja juhlapyhien aikaan poliisitehtävien määrä lisääntyy. Suurin osa vastaanotetuista ilmoituksista on perustehtäviä, kuten kiireettömiä ensihoidon tehtäviä tai tilanteita, joihin ei ole tarvetta hälyttää lainkaan viranomaisia. Päivystäjänä joudun tehtävänkäsittelyohjeita hyödyntäen pohtimaan, mille viranomaiselle tehtävä mahdollisesti kuuluu vai kuuluuko se kenellekään.

Suuria onnettomuuksia, äkkielottomuuksia, vakavia rikostapauksia tai muita vaativia tilanteita tapahtuu onneksi harvoin kokonaismäärään nähden. Suurin osa työstä on perustehtävien äärellä pakertamista, jolla on toki valtava merkitys kansalaisten kokonaisturvallisuuden kannalta.

Tehtävän seurannan tavoitteena on tukea ilmoitusten vastaanottoa ja yhteistyöviranomaisia

Kello 12 minun on aika vaihtaa työtehtävää tehtävän seurantaan. Vaihdan työpistettä salin etuosaan ja käyn läpi tilannekatsauksen meneillään oleviin tehtäviin ja tilanteisiin väistyvän päivystäjän kanssa. Tänään tilanne vaikuttaa olevan melko normaali ja rauhallinen. 

Tehtävän seurannassa en ota vastaan hätäilmoituksia vaan työhöni kuuluu esimerkiksi ilmoituksia vastaanottavien päivystäjien tukeminen ja tukipalveluiden tarjoaminen kentällä toimiville viranomaisille. Tukipalveluja ovat esimerkiksi viranomaisten pyytämät lisähälytykset tehtävälle, viranomaisten oma-aloitteisten tehtävien luonti, kiireettömien tehtävien hälyttäminen, logistiikan hoito ja viranomaisten tiedusteluihin vastaaminen. Pidän myös vuoromestarin ajan tasalla tehtävistä, jotka tuottavat paljon hätäilmoituksia, ovat jollakin tapaa erityisiä, häiritsevät hätäliikennettä tai vaativat purkukeskustelua.

Mielestäni työpäiväni jakaminen kahteen eri työtehtävään tuo työpäivään mukavaa vaihtelua. Tehtävien tasaiseen jakautumiseen päivystäjien välillä pyritään hyvällä ennakkosuunnittelulla. Näin huolehditaan myös työhyvinvoinnista ja työssä viihtymisestä.

Tauot kuuluvat työaikaan

Hätäkeskuksissa on käytössä erilaisia järjestelyjä, joilla varmistetaan taukojen toteutuminen ja toisaalta se, että hätälinjassa on tauoista huolimatta riittävät resurssit. Esimerkiksi Kuopion hätäkeskuksessa on taukoryhmät. Meillä vuoromestari määrittelee vuoron ajaksi sopivan määrän taukoryhmiä, joihin kuuluu tietty määrä päivystäjiä. Vuoro kiertää ryhmän sisällä päivystäjältä toiselle, ja yksi päivystäjä saa aina kerrallaan olla tauolla.

Päivän ensimmäinen taukoni koittaa noin puolentoista tunnin kuluttua työvuoron aloittamisesta. Ensimmäinen tauko menee aamukahvin ja aamupalan nauttimisen merkeissä. Taukoni kestää noin 15 minuuttia. Sen jälkeen palaan päivystyssaliin työpisteelleni ja vapautan seuraavan päivystäjän tauolle.

Pääsemme työpäivän aikana tauolle säännöllisesti. Hätäkeskuspäivystäjät eivät leimaa itseään esimerkiksi ruokatauolle vaan tauolla oleminen on aina työaikaa. Kaikilla on kuitenkin oltava valmius keskeyttää tauko ja palata takaisin päivystyssaliin, mikäli jokin tilanne niin edellyttää. Se on kuitenkin melko harvinaista. 

Tauoilla minulla on myös mahdollisuus vetreyttää paikallaan olon kangistamia jäseniäni. Meillä on käytössä erilaisia taukojumppavälineitä kuten käsipainoja, kahvakuulia, puolapuita, kuminauhoja ja voimistelukeppejä. Pyrin pitämään pieniä verryttelytaukoja myös omalla päivystyspisteelläni työn ohessa. Sähköpöytien ansiosta voimme työskennellä myös seisaaltaan. Vuoron päätteeksi olo tuntuu paremmalta, kun on seissyt osan työajasta. Työpäivään saa lisää liikettä myös toimistokuntopyörällä. Pyrinkin mahdollisuuksien mukaan ainakin kerran vuorossa polkemaan edes hetken aikaa. Joskus otan tauolla ihan rennosti. Lepään sohvalla tai otan rentouttavan hieronnan lepohuoneen hierontatuolissa. 

Työkaverit voimavarana

Hätäkeskuspäivystäjän työ on lähtökohtaisesti yksilötyötä, mutta työyhteisö ja työkaverit ovat mielestäni yksi parhaita tekijöitä hätäkeskuksessa. He ovat suuri voimavara, jonka avulla ja tuella selviän ikävistäkin tilanteista. Sen lisäksi, että koen saavani tarvittaessa apua tehtävän käsittelyyn, kollegoille on mielestäni helppo jutella esimerkiksi hätäilmoituksiin liittyvistä traumaattisista tai muutoin kuormittavista tilanteista. Samalla alalla työskentelevä ymmärtää mistä on kysymys ja pystyy tarjoamaan tukeaan haastavissakin tilanteissa. Monesti käyn ikäviäkin asioita läpi työkavereiden kanssa, usein huumorin sävyttämänä. Vietämme myös vapaa-aikaa yhdessä.

Työt pystyn jättämään työpaikalle

Kello lähenee viittä ja on aika lopetella työvuoro. Lopetan vuoroni, kun seuraajani on kirjautunut työpisteelleen, olemme käyneet tilannekatsauksen läpi ja vastuu on siirtynyt hänelle. Vuoromestarikin nyökyttelee hyväksyvästi kysyessäni voinko sulkea koneeni ja poistua paikalta.

Vuoro on ollut tavanomainen. Monenlaista tilannetta ja erilaista asiaa on mahtunut kymmenen tunnin työvuoroon. Kun suljen päivän päättyessä työpaikan oven, työasiat jäävät työpaikalle. Vaikka pään sisällä tulee työpäivän aikana käsiteltyä paljon asioita, eivät ne seuraa minua kotiin. Tämä on eräs operatiivisen hätäkeskustyön parhaista puolista. Työpaikalla hoidetaan ne tehtävät, jotka eteen tulevat, kun taas vapaa-aikana hätäilmoituksia on mahdoton hoitaa. Tämä toki vaatii tietynlaista luonnetta ja suhtautumista asioihin, mutta taito yleensä harjaantuu työvuosien aikana. Mielestäni on tärkeää osata jättää työasiat työpaikalle. Se auttaa jaksamaan kuormittavassa työssä.

Tänään minulla on energiaa työvuoron päätteeksi käydä treenaamassa työpaikan kuntosalilla. Salin jälkeen karistan loputkin työpäivän rippeet ja murheet pois mielestäni työpaikan saunan löylyissä. Tältä pohjalta on hyvä valmistautua seuraavaan työvuoroon.

Työn merkityksellisyys on voimavara

Yleensä asiat, joiden kanssa olen hätäkeskuspäivystäjänä tekemisissä, ovat ikäviä ja monesti lopputuloskin on huono. Ihmisiä kuolee, onnettomuuksia ja rikoksia tapahtuu. Koen kuitenkin, että pystyn omalla työpanoksellani vaikuttamaan yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen ja ihmisten turvallisuuden tunteeseen. Työn ilo kumpuaa niistä hetkistä, kun huomaan, että olen omalla työlläni pystynyt auttamaan avuntarvitsijaa hätätilanteessa. 

Onnistunut elvytys, päivystäjän toimien ansiosta kiinni jäänyt rikollinen, tulipalon alkusammutus, joka estää isommat lisävahingot, onnistunut synnytyspuhelu ja vastasyntyneen itku luurin toisessa päässä. Siinä muutamia esimerkkejä, joiden takia tätä työtä on mielestäni varsin hienoa tehdä. Hätäkeskuspäivystäjän työ on tärkeää ja yhteiskunnallisesti merkityksellistä. 

Aapo Asumaniemi, ylipäivystäjä, Kuopion hätäkeskus