Hätäkeskustoiminnan juuret 

Hätäkeskuslaitoksen vaakunassa on sinisellä kilvellä ylennetty hopeinen kolmoisvuori, mistä nousee kultainen tulenlieska. Vaakuna kuvastaa vartiotuliviestintää, johon hätäkeskustoiminnan juuret perustuvat.  Jo muinaisessa Suomessa tarvittiin järjestelmä, millä varoitettiin uhkaavasta vaarasta. Linnavuoret ja linnat olivat paikkoja, mihin paettiin lähestyvää uhkaa ja missä sytytettiin merkkitulia varoitukseksi muille.  

Hätäkeskustoiminta 1900-luvulla 

1800-luvulle tultaessa poliisi järjestäytyi poliisilaitoksiksi ja perustettiin vapaapalokuntia (VPK). Vähitellen myös palokunnat muuttuivat kaupunkien ylläpitämiksi laitoksiksi. Puhelinten yleistyttyä 1900-luvulla, nimismies tai kyläpoliisi tavoitettiin kotoaan puhelimitse ja palokunta hälytettiin yleisillä palopuhelimilla.  

1970-luvulla kunnille tuli velvollisuus perustaa alueellisia palohälytyskeskuksia. Lain myötä Suomessa oli yhteensä 58 palohälytyskeskusta. Vuonna 1983 niistä tehtiin lainmuutoksella yleisiä hätäilmoituskeskuksia, joiden tehtäviin lisättiin sosiaali- ja terveystoimeen liittyvien hätäilmoitusten vastaanottaminen. Kun poliisit saivat työaikalain, myös poliisipiireihin perustettiin päivystyksiä. Päivystyspaikkoja oli enimmillään 90, mutta kihlakuntauudistuksen myötä vuonna 1996 poliisin hälytyskeskusten määrä väheni 25:een.   

1980-luvulla kehitettiin osoitejärjestelmä, jolloin tiet nimettiin ja rakennukset numeroitiin. Ennen osoitejärjestelmän kehittämistä hälytyskeskuksilta vaadittiin runsaasti paikallistuntemusta, kun apua ohjattiin oikeaan paikkaan.   

Hätäilmoitukset kirjattiin kynän ja paperin avulla vielä 1990-luvulla. Tuolloin hätäpuheluista saatiin ainoastaan puhelinnumero näkyviin ja osa hätäpuheluista saatettiin nauhoittaa C-kasetille. Puhelimen soidessa luuri nostettiin korvalle ja puhelu saatiin auki vastauspainikkeesta. Palo- ja pelastustehtävät hälytettiin sireenillä tai hiljaisena hälytyksenä ja ambulanssit radiolla. Poliisitehtävät taas yhdistettiin poliisipäivystykseen. Kun hälytys oli annettu, hätäilmoituslomakkeeseen kirjattiin sanallisesti radiossa ilmoitetut asiat. Lomakkeet laskettiin vuoden lopussa, ja niistä saatiin vuoden tehtävämäärät. Seinällä olevasta seurantataulusta nähtiin, mitkä yksiköt oli hälytetty ja mitkä olivat vapaana.  

Hätäkeskuslaitoksen perustaminen 

Nykyisen hätäkeskusjärjestelmän suunnittelu aloitettiin vuonna 1992, jolloin sisäasiainministeriö käynnisti hätäkeskushankkeen. Hankkeen tavoitteena oli kehittää Suomeen viranomaisten yhteinen hätäkeskus. Tältä pohjalta aloitettiin viisivuotinen hätäkeskuskokeilu (1996-2001), jossa perustettiin neljä valtion ylläpitämää kokeiluhätäkeskusta Keski-Suomeen, Pohjois-Karjalaan, Jokilaaksoon ja Salon seudulle. Kokeiluhätäkeskusaikaa pidetään ensimmäisenä vaiheena Suomen hätäkeskusjärjestelmän uudistamisessa. Kokeiluhätäkeskusten henkilöstö muodostettiin alueen palo- ja pelastustoimen aluehälytyskeskusten ja poliisipäivystysten henkilöstöstä.   

Kokeilun jälkeen erillään toimineet pelastustoimen kunnalliset hätäkeskukset ja poliisitoimen hälytyskeskukset yhdistettiin ja vuonna 2001 perustettiin valtiollinen Hätäkeskuslaitos. Hätäkeskuslaitoksen perustamisen myötä Suomeen saatiin maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen hätäkeskuspalvelu, missä yhden hätänumeron kautta tavoittaa kaikki auttavat viranomaiset. Laissa Hätäkeskuslaitoksen tehtäväksi säädettiin hätätilanteita koskevien hätäpuheluiden vastaanottaminen ja arviointi sekä tehtävän välittäminen hätäkeskustoimintaan osallistuville viranomaisille. 

Hätäkeskuspäivystäjäkoulutuksen uudistaminen  

Hätäkeskuskokeilun yhteydessä vuonna 1997 uudistettiin hätäkeskuspäivystäjien tutkintokoulutus. Uuden tutkinnon kestoksi määriteltiin 1,5 vuotta ja tutkinnon opetussisällöt kehitettiin vastaamaan moniviranomaishätäkeskuksissa edellytettävää osaamista ja ammattitaitoa. Tutkintokoulutuksen toteutusvastuu pysyi Kuopiossa sijaitsevalla Pelastusopistolla. 

Viraston toiminnan kehittäminen 

Vuonna 2001 Suomessa siirryttiin valtion ylläpitämään hätäkeskustoimintaan ja perustettiin uusi virasto, Hätäkeskuslaitos. Viraston ensimmäiset vuodet (2001-2009) olivat perustamisen ja rakentamisen aikaa. Uuden viraston alaisuuteen perustettiin 15 hätäkeskusta seuraaviin kaupunkeihin: Helsinki, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kerava, Kouvola, Kuopio, Lohja, Mikkeli, Oulu, Pori, Rovaniemi, Tampere, Turku ja Vaasa. Hätäkeskuksia ohjaava hätäkeskusyksikkö perustettiin Poriin.  

Vuosina 2010-2015 Hätäkeskuslaitoksessa toteutettiin mittava rakenneuudistus. Muutos konkretisoitui heti vuoden 2010 alussa, jolloin valtioneuvosto päätti valtakunnan alueen jakamisesta kuuteen hätäkeskusalueeseen, jolloin 15 hätäkeskusta yhdistettiin kuudeksi. Sisäasiainministeri teki hätäkeskusten sijaintipaikkakunnista ja rakenneuudistuksen tavoiteaikataulusta poliittisen päätöksen. Hätäkeskukset jäivät Keravalle, Turkuun, Poriin, Vaasaan, Kuopioon ja Ouluun.  

Toimintaympäristön muutokset esimerkiksi digitalisaatiossa, väestö- ja aluerakenteessa, tekniikassa sekä viranomaiskentässä lisäsivät Hätäkeskuslaitokseen kohdistuvia palveluodotuksia ja tuottavuusvaatimuksia. Vuosina 2016-2020 virastossa keskityttiin Suomen hätäkeskustoiminnan valtakunnalliseen verkottamiseen, joka koski sekä operatiivisia että hallinnollisia tehtäviä. Tuolloin otettiin käyttöön turvallisuusviranomaisten yhteiskäyttöinen hätäkeskustietojärjestelmä ERICA, millä oli vaikutuksia hätäkeskusten lisäksi yhteistyöviranomaisten toimintaan. Myös Hätäkeskuslaitoksen johtokeskus aloitti toimintansa Keravan hätäkeskuksen yhteydessä. 

Vuoteen 2020 mennessä Hätäkeskuslaitoksen rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset olivat tuoneet positiivisia tuloksia ja koko virastossa oli yhtenäiset toimintamallit. Tämän jälkeen tunnistettiin tarve kehittää organisaatiokulttuuria, yhtenäistää johtamista sekä parantaa viraston yhteisiä toimintatapoja. Kehittämisen painopisteiksi nostettiin toimiva työyhteisö, hyvä työilmapiiri sekä henkilöstön osaaminen. Kehittämisessä tavoitteena oli myös varmistaa laadukas, luotettava ja yhdenvertainen hätäkeskuspalvelu sekä parantaa valmiutta toimia erilaisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa.  

Hätänumero 112 

Euroopan Unionin yhteinen hätänumero 112 otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1993. Euroopan neuvosto päätti 112:n käyttöönotosta unionin alueella vuonna 1991 ja siitä annettiin jäsenmaita velvoittava direktiivi vuonna 2002.   

Helppokäyttöisyys ja selkeys olivat perusteena numerovalinnalle 112, sillä numerovalikon alkuosan numeroilla haluttiin nopeuttaa soittamista ja kolmen numeron sarja on myös helppo muistaa. Myös virhesoittojen toivottiin vähenevän, kun numerosarjassa oli kaksi eri numeroa.  

Poliisin hälytysnumero 10022 poistettiin käytöstä Hätäkeskuslaitoksen perustamisen myötä vuonna 2001, jonka jälkeen Suomessa on ollut vain yksi hätänumero kiireellisiä hätätilanteita varten.  

Hätänumeron 112 tunnettavuus on Suomessa ollut aina erinomainen, mutta sen käyttötarkoituksessa on edelleen opittavaa.