Lapsella on halu auttaa 

Hätänumeroviikon ja 112-päivän teemana vuonna 2024 on hätänumeron oikea käyttö, ja erityisenä kohderyhmänä lapset ja nuoret. Olen itse valmistunut hätäkeskuspäivystäjäksi vuonna 2022, ja opintojen loppuvaiheessa tekemäni seminaarityö liittyi päivystäjän vuorovaikutukseen lasten ja nuorten kanssa hätälinjalla. Valmistuttuani työllistyin Turun hätäkeskukseen, ja vuonna 2023 vastasin jo yli 10 000 hätäpuheluun, joista moni oli lasten ja nuorten soittamia.

Kun hätälinjalla kuulen, että soittajana on lapsi, herää minussa monenlaisia tunteita. Usein kysyn itseltäni, missä aikuiset ovat. Toisaalta lapset ovat reippaita ja rehellisiä soittajia, ja päivystäjän ammattitaitoa hyödyntämällä on mahdollista saada lapselta paljon tietoa tapahtumasta. Lapsi myös toimii annettujen ohjeiden mukaan. 

Itse kysyn lähes aina lapsen ikää, jotta osaan suhteuttaa kysymykset ja ohjeet ikätason mukaisesti. Puhelun lopussa kiitän lasta reippaasta, rohkeasta ja oikeasta toiminnasta, jotta lapselle jää turvallinen olo, ja muistikuva oikeasta toiminnasta hätätilanteessa – näin hän uskaltaa soittaa seuraavankin kerran, kun apua tarvitaan. Uskon myös lasten kertovat kavereilleen jännittävästä tilanteesta ja oikeanlaisesta toiminnasta hätätilanteessa. 

Hätäkeskuspäivystäjä on puhelimen päässä se turvallinen aikuinen, joka auttaa lasta hädän hetkellä. Olen itsekin äiti, ja tämä on varmasti helpottanut lasten ja nuorten kohtaamista, ja olen aina ollut paljon tekemisissä eri-ikäisten lasten kanssa. Tiedän, että meillä on hyviä ja ammattitaitoisia päivystäjiä ilman, että he itse ovat vanhempia. 

Hätätilanteet eivät ole lapsen vastuulla. Hätäkeskuspäivystäjän tehtävä on olla turvallinen ja johdonmukainen aikuinen, joka ohjeistaa lasta tai nuorta toimimaan oikein yllättävässä tilanteessa. Hyvä vuorovaikutus turvallisen aikuisen kanssa pitää yllä lapsen toimintakykyä, jolloin kiperistäkin tilanteista selvitään yhdessä.

Lapsi ei ole pieni aikuinen

Idea seminaarityöhön lähti aikanaan siitä, että halusin toteuttaa palokuntanuorille hätäpuhelun soittamiseen liittyvän harjoituksen, jossa nuoret pääsivät soittamaan ja harjoittelemaan lähes oikeaa hätäpuhelua. Harjoitus toteutettiin Malmin VPK:n kanssa Helsingissä ja Pelastusopistolla, ja siihen osallistui 10–17-vuotiaita nuoria. Harjoituksesta kävi selvästi ilmi, miten eri tavalla lapsi ja nuori vastaa hätäkeskuspäivystäjän esittämiin kysymyksiin. Kysymysasetteluja joutuu ehkä muokkaamaan, ja se vaatii päivystäjältä hyviä vuorovaikutustaitoja ja tilannetajua. 

Alla poimintoja seminaarityöstäni “Lapsi ei ole pieni aikuinen!”

Havaintoja ja konkretiaa lasten kanssa työskentelystä:

• Lapselle on tärkeää antaa aikaa. Puhuta lasta tyynesti ja vältä kiireen tuntua. Kannusta ja kehu lasta, jotta hän saa varmuutta kertoa sinulle asioita. 
• Kielellinen vuorovaikutus lapsen tai nuoren kanssa on erilaista. Yksinkertaista kieltä, jätä pois viranomaisten kapulakieli ja ammattislangi. Esimerkiksi osoite ja paikkakunta ovat lapsille vaikeita käsitteitä - pyydä lasta kuvailemaan lähistöllä olevia tuttuja asioita, esim. lähikauppa, koulu tms. Käytä luovuutta!
• Luo henkilökohtainen kontakti puhuttelemalla lasta nimeltä. Anna lapsen ymmärtää, että puhut juuri hänelle, ja olet läsnä auttaaksesi häntä. 
• Rohkaise ja anna positiivista palautetta. Kannusta lasta toimimaan ja muista kiittää häntä rohkeasta toiminnasta.
• Perustele toimintasi, kerro miksi kysyt tai ohjeista. Muista kertoa myös, että apua tulee paikalle. 
• Lapsella on aito halu auttaa, eikä lapsen kykyä toimia hätätilanteessa tule aliarvioida.

Niina Sairila, hätäkeskuspäivystäjä