Sinustako hätäkeskuspäivystäjä?

Avun ensimmäinen lenkki - hätäkeskuspäivystäjä

Hätäkeskuslaitoksessa työskentelevä hätäkeskuspäivystäjä vastaa hätänumeroon 112 tuleviin avunpyyntöihin, jotka voivat koskea meneillään olevaa rikosta tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaa tapahtumaa, äkillisesti sairastuneita tai eksyneitä ihmisiä, liikenneonnettomuuksia, tulipaloja tai esimerkiksi sosiaalisia hätätilanteita. Hätäkeskuspäivystäjän tehtävänä on selvittää, mitä on tapahtunut ja missä, mikä on tehtävän riskiluokka sekä hälyttää tarvittaessa auttava viranomainen paikalle. Lisäksi hätäkeskuspäivystäjän on arvioitava potilaan terveydellinen riski tapahtuma- ja tilatietojen avulla, tunnistettava sosiaaliset hätätilanteet sekä pelastus- ja poliisiviranomaisten antaman avun tarve.

Työn vaativuuteen kuuluu kriisissä olevan ihmisen kohtaaminen. Päivystäjä antaa soittajalle tarvittaessa ensiapu-, alkusammutus- tai muita toimintaohjeita sekä tukee hälytettyjä yksiköitä tehtävässä.

Päivystäjän työ on kolmivuorotyötä. Työvuorot kestävät yleensä 12 tuntia. Esimerkiksi kolmena päivänä peräkkäin tiistaista torstaihin työskentely tarkoittaa kolmea vapaapäivää työpäivien perään. Palkkaus verrattuna muihin kolmivuorotyötä tekeviin ammattikuntiin on keskivertoa korkeampi.

Lisätietoja työsuhde-eduista ja palkkauksesta

Hätäkeskuspäivystäjän tutkintokoulutus

Hätäkeskuspäivystäjän koulutus on Pelastusopiston (Kuopio) sekä Poliisiammattikorkeakoulun (Tampere) ja Hätäkeskuslaitoksen suunnittelema kokonaisuus, joka johtaa hätäkeskuspäivystäjän tutkintoon.

Opintojen laajuus on 90 opintopistettä ja ne kestävät 1,5 vuotta. Opetus, majoitus ja ruokailut ovat opiskelijalle pääosin maksuttomia. Opiskelijan aiempia opintoja ja työkokemusta voidaan hyödyntää henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman avulla, jonka opiskelija ja opettajat tekevät yhteistyössä opetussuunnitelman tavoitteiden puitteissa. 

Tutustu hätäkeskuspäivystäjien blogeihin

null "Älä siinä kysele, laita nyt se apu!"

Hätäkeskuspäivystäjä ei kysy turhia kysymyksiä.

Päivittäin hätäkeskuspäivystäjät saavat soittajilta vihaisia tiuskimisia liittyen päivystäjän tekemiin kysymyksiin. Yleisin tokaisu onkin: "Älä siinä kysele, laita nyt se apu tulemaan!" ja sitten puhelu katkaistaan päivystäjän korvaan, vaikka tilanteen selvittäminen oli vielä kesken.  Me emme kysele turhaan tai ilkeyttämme vaan tekemillämme kysymyksillä pyritään saamaan kuva tilanteesta, jotta oikeanlainen apu saadaan paikalle hälytetyksi ja oikeanlaiset ohjeet soittajalle annetuksi. Kiireellisissä tilanteissa apu hälytetään kohteeseen jo muutamien ensimmäisten kysymysten jälkeen, vaikka soittajalle saattaakin jäädä kuva, että kysymyksiä tulee kysymysten perään, eikä mitään tapahdu. Tosiasiassa tällä välin on saattanut tapahtua jo paljonkin, mutta se ei soittajalle näy eikä kuulu.

Hätäkeskuspäivystäjä tekee työtään soittajan silmillä

Tämä tarkoittaa sitä, että päivystäjän pitää saada kuva tilanteesta kysymällä soittajalta kysymyksiä, koska näköyhteyttä hätäkeskuksesta ei tilannepaikalle ole. Kysymykset eivät ole päivystäjän itsensä keksimiä vaan niistä vastaavat vastuuviranomaiset eli sosiaali- ja terveystoimi, poliisihallitus sekä pelastusviranomaiset. Nämä hätäkeskuksen yhteistyötahot ovat määritelleet omat kysymyksensä eri tehtävälajeihin. Päivystäjä ei siis toimi siten kuin soittaja haluaisi hänen toimia vaan viranomaisten antamien ohjeiden mukaan. 

Kysymyksillä selvitetään kuinka kiireellisestä tai vakavasta tilanteesta on kyse: tarvitaanko esimerkiksi tulipaloa sammuttamaan 1-2 pelastuksen yksikköä vai useampi? Lähdetäänkö tilannepaikalle kiireellisenä hälytysajona vai normaalin liikenteen mukana rauhallisemmin? Riittävätkö soittajalle pelkät ohjeet ja neuvot? Kysymykset liittyvät myös olemassa oleviin resursseihin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella maakunnalla on tietty määrä ensihoidon, pelastuksen ja poliisin yksiköitä. Niitä ei siis ole rajattomasti. Kysymyksillä pyritään siihen, että yksiköitä riittäisi erityisesti niille, jotka niitä eniten ja kiireellisemmin tarvitsevat. 

Hädän kokeminen on yksilöllistä

Toinen soittaja huutaa puhelimeen, vaikka tilanne ei ole ollenkaan katastrofaalinen vaan ehkäpä pikemminkin maalaisjärjellä hoidettavissa.  Toinen ääripää ovat ihmiset, jotka käyttäytyvät tyynen rauhallisesti, joskus jopa hieman apaattisesti, vaikka vieressä lähiomainen menee elottomaksi: sinertää ja korisee. Näin ollen kysymyksillä pidetään huolta siitä, että pystytään soittajan mielentilasta ja käytöksestä huolimatta kohdistamaan oikeanlainen apu juuri sitä eniten tarvitsevalle. Tämän vuoksi esimerkiksi lääkärihelikopteria ei saa sormihaavaa tarkistamaan (vaikka tuntuu ettei vuoto tyrehdy), eikä poliisi tule siniset valot vilkkuen katsomaan tyhjää pyörätelinettä kun polkupyörä on anastettu (vaikka se kuinka rakas ja kallis olisikin ollut). 

Me viranomaiset puhumme tarkoituksenmukaisista resursseista, jotka maallikkokielellä tarkoittavat, että jokainen avuntarvitsija saa oikeanlaisen avun oikeanlaisilla yksiköillä omaan hätätilanteeseensa. Joskus tehtävälle tullaan koko komppanian voimin "maalta, mereltä ja ilmasta" käsin, toisinaan rauhallisemmin yhdellä yksiköllä. 

Ja vaikka se oma hätä tuntuukin juuri 112-soittohetkellä Maailman Suurimmalta Ja Tärkeimmältä Hädältä, maltetaan vastata päivystäjän tekemiin kysymyksiin, toimitaan hänen antamiensa ohjeiden mukaan ja tehdään näin yhdessä työtä avuntarvitsijan auttamiseksi.

Sillä Sinä olet hätäpuhelua soittaessasi avun ensimmäinen ja tärkein lenkki, koska siinä hetkessä toimit päivystäjän silminä, korvina ja olet paikalla ensimmäinen, joskus jopa hengen pelastava henkilö ennen oikeanlaisen ja tilanteeseen kohdennetun avun paikalle tuloa.

Toimitaan siis yhdessä avuntarvitsijan parhaaksi ja vastataan päivystäjän kysymyksiin! 


Anne, hätäkeskuspäivystäjä
 

Usein kysyttyä hätäkeskuspäivystäjän koulutuksesta

Hätäkeskuspäivystäjätutkintoon sisältyy hätäkeskuksissa tehtävä työharjoittelu. Harjoittelun aikana opiskelijoille syntyy kuva hätäkeskuspäivystäjän työstä sekä Hätäkeskuslaitoksen toiminnasta. Lisäksi Hätäkeskuslaitoksen henkilöstöä osallistuu oman toimensa ohella opetustehtäviin sekä Pelastusopistolla että Poliisiammattikorkeakoululla. 

Hätäkeskuslaitos, Pelastusopisto ja Poliisiammattikorkeakoulu kehittävät jatkuvasti yhteistyössä hätäkeskuspäivystäjätutkinnon opetussuunnitelmaa ja toteutusmuotoja.

Hätäkeskuspäivystäjien koulutuksen suunnittelua tehostetaan kokonaisuutena elinikäisen oppimisen kannalta tarkasteltuna.

Hätäkeskuslaitos kiinnittää erityistä huomiota siihen, että oppilaitosten opettajat ovat ajan tasalla hätäkeskustoiminnan nykytilasta ja kehittämissuunnitelmista. Hätäkeskustoiminnan ammattilaisia käytetään joustavasti opetustehtävissä ja näin edesautetaan teorian ja käytännön vuoropuhelua opintojen aikana.

Hätäkeskuspäivystäjätyön näkökulmaa pyritään edelleen vahvistamaan hätäkeskuspäivystäjätutkintoon johtavan koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Systemaattiseen ja pitkäjänteiseen koulutustarpeiden ennakointiin kiinnitetään erityistä huomiota. Toimintatapaa koulutustarpeiden nykyistä pitkäjännitteisempään ennakointiin kehitetään.

Hätäkeskuslaitoksen rooli hätäkeskuspäivystäjätutkinnon määrällisessä ohjauksessa kulkee Sisäasiainministeriön pelastusosaston tulosohjauksen kautta. Hätäkeskuspäivystäjäkoulutuksen sisältö on suunniteltu ja kuvattu opetussuunnitelmassa. Suunnitelmaa ja sen toimivuutta arvioidaan säännöllisesti muun muassa hätäkeskuskoulutuksen yhteistyöryhmässä, jossa ovat edustettuina Hätäkeskuslaitoksen sekä oppilaitosten edustajat.

Hätäkeskuspäivystäjäkurssien rahoituksesta sovitaan sisäasiainministeriön ja Pelastusopiston välisessä tulossopimuksessa. Pääsääntöisesti tämä rahoitus on kattanut yhden hätäkeskuspäivystäjäkurssin vuosittain.

Suurin osa valmistuvista opiskelijoista sijoittuu Hätäkeskuslaitoksen palvelukseen ja työllisyystilanne on hyvä. Opiskelijalle ei pystytä heti valmistumisen jälkeen tarjoamaan vakituista virkaa, eikä työtä ole välttämättä tarjolla kotipaikkakunnan hätäkeskuksessa. Koulutusmäärät on pyritty laskemaan siten, että valmistuvien opiskelijoiden määrä kattaisi Hätäkeskuslaitoksen arvioidun henkilöstöpoistuman.

Valintakokeeseen pääsevät valitsee Pelastusopisto. Lopullisessa valinnassa valintakoekutsuun vaikuttaneet alkupisteet nollataan ja valinta tehdään valintakoemenestyksen perusteella (psyykkinen testi + kielikoe + kirjallinen koe + tietotekniset valmiudet). Opiskelijapaikat jaetaan valintakoepistemäärän osoittamassa paremmuusjärjestyksessä pohjakoulutusryhmittäin hakijamäärän mukaisessa suhteessa niin tarkasti, kuin se jäljelle jääneiden hakijoiden määrän huomioon ottaen on mahdollista.

Valintakokeeseen kuuluu psyykkinen testi, kirjallinen koe, tietoteknisten valmiuksien koe sekä kielikoe.