Ura-askel synnytyssalista hätäkeskukseen
Oili, hattulalainen kahden yläkouluikäisen ja yhden jo kotoa pois muuttaneen lapsen äiti, työskenteli aiemmin kätilönä äitiyspoliklinikalla Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Ajatus alanvaihdosta kypsyi pikkuhiljaa, ja toteutui nyt, kun hän aloittaa työt hätäkeskuspäivystäjänä Keravan hätäkeskuksessa.
Oili valmistui ensimmäiseen ammattiin lähihoitajaksi vuonna 1998, sitten sairaanhoitajaksi vuonna 2004 ja vielä kätilöksi vuonna 2013. Sairaanhoitajaksi valmistuttuaan hän työskenteli lähes yksinomaan Kanta-Hämeen keskussairaalan palveluksessa: ensin sairaanhoitajana sisätautipuolella, hematologian ja kardiologian osastolla ja valmistuttuaan kätilöksi samassa sairaalassa synnytys- ja naistentautien vastuualueella, eli synnytyssalissa, synnytys- ja naistentautien vuodeosastolla.
Oili koki kätilön työssä kuitenkin riittämättömyyden tunteita, ja lisäksi hänen elämäntilanteensa alkoi olla otollinen muutoksen tekemiselle. Oli aika ottaa seuraava askel uralla eteenpäin.
– Halusin tehdä kätilön työtä naisten ja perheiden parissa panostamalla siihen jokaisen kohdalla täydet 100 prosenttia. Tuota työtä tehdään kliinisen osaamisen lisäksi omalla persoonalla, ihmiset kohdataan emotionaalisesti ladatuissa ja ainutlaatuisissa tilanteissa ihmiselämän ääripäissä. Mutta koko hoitoalaa valitettavasti koskeva tiukka henkilöstötilanne ja jatkuvasti pienenevät resurssit saivat minut kokemaan riittämättömyyttä. Tuli tunne, että en voi tehdä työtäni niin hyvin kuin haluaisin, vaan koko ajan pitäisi pystyä olemaan vähintäänkin kahdessa paikassa yhtä aikaa, ja silti pitäisi antaa se täysi panos jokaiselle asiakkaalle. Näistä ajatuksista ja omasta elämäntilanteesta johtuen muutos alkoi houkuttaa, hän sanoo.
Oili ajatteli, että haluaa edelleen tehdä vastuullista ja merkittävää työtä, jossa voisi jollain tapaa hyödyntää kuitenkin myös hänen ominaisuuksia ja aiempaa osaamista.
– Hätäkeskuspäivystäjän koulutus tuntui nousevan mieleen usein, ja sitten syksyllä 2019 kun haku koulutukseen alkoi, päätin etten ainakaan menettäisi mitään siihen hakemisella. Ajattelin, että jos vallitsevat olosuhteet eivät miellytä, ainoa joka niihin oikeasti voi vaikuttaa on minä itse. Tekemättä jätetyt asiat yleensä harmittavat jälkikäteen enemmän kuin tehdyt, niinpä hain koulutukseen Pelastusopistoon ja tulin valituksi, hän kertoo.
Koronapandemia vaikutti opintoihin
Koronapandemia vaikutti opintoihin valintakokeista valmistujaistilaisuuteen saakka. Monia toteutuksia jouduttiin muokkaamaan tilanteen mukaan ja jotain asioita jopa perumaan.
– Kenttäharjoittelun peruuntuminen jäi harmittamaan, koska sen merkitys eri viranomaisten kenttätyöskentelyn hahmottamisessa olisi ollut varmasti huikea. Koronasta ja sen aiheuttamista haasteista huolimatta opinnot sujuivat kuitenkin hyvin. Ensimmäinen lukukausi oli todella tiivis ja uutta asiaa tuli kuin vyörynä. Onneksi tuolloin pystyimme olemaan lähiopetuksessa lähes koko lukukauden.
Etäopiskelussa oli Oilin mukaan hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta oli vähemmän reissaamista Kuopioon, mutta toisaalta irtaantuminen muusta arjesta täysin opintojen pariin ei silloin ollut mahdollista.
– Ryhmän tuki ja yhteinen oppiminen korostui lähijaksoilla, mutta onneksi etänäkin saimme pidettyä yhteyttä yllä. Soluasuminen asuntolassa jännitti etukäteen, mutta kämppiksistä jää myös loppuiän ystävyyssuhteet.
Palkitsevinta opinnoissa kokonaisuuksien ymmärtäminen
Palkitsevinta opinnoissa oli Oilin mielestä se, kun alkoi ymmärtämään asioista kokonaisuuksia; teoriapohja, tekninen oppiminen ja käytännön toimet alkoivat yhdistyä ja yksittäisen päivystäjän toiminta ja merkitys tässä kokonaisuudessa konkretisoitua.
– Opinnoissa yllätti kaikkiaan sisällön laajuus. Vaikka jonkinlainen käsitys etukäteen olikin, millaisia asioita ja teemoja siihen sisältyy, niin enpä osannut esimerkiksi aavistaakaan, että tulisin tutustumaan esimerkiksi merimerkkeihin tai rakennusten paloluokkiin! Kaikkiaan koulutuksen monipuolisuus oli positiivinen yllätys.
Oli pohti etukäteen myös sitä, että työ vaatii kovasti teknistä osaamista, ja raamit, joissa työtä tehdään, ovat tiukat.
– Mietin, onko tällaiselle ihmisten parissa työskennelleelle yksilölle työ liian konemaista ja "yksinäistä", mutta Ilokseni huomasin, että inhimillisyys ja jokaisen päivystäjän oma persoona ja ominaisuudet ovat kuitenkin merkittävässä roolissa kaiken teknisen ja teoreettisen osaamisen rinnalla. Vuorovaikutustaidot ja työyhteisön osana toimiminen korostuvat myös hätäkeskuspäivystäjän työssä.
Työmatka Hattulasta Keravalle
Oili haki töihin Keravan hätäkeskukseen. Hän tuli valituksi, ja aloittaa työt tammikuun 10. päivänä.
– Tein Keravan hätäkeskuksessa harjoittelujaksoni, ja sain siellä erinomaista ohjausta ja oppia. Maantieteellisesti se on kotiani lähin hätäkeskus ja toistaiseksi ei aiheuta muuttoa, vaan saamme lasten kanssa jatkaa arkea näissä tutuissa ympyröissä heidän koulunkäyntinsä suhteen. Oma työmatkani pidentyy aiempaan verrattuna, mutta mielestäni kohtuullisuuden rajoissa.
Uudelta työltään Oili odottaa haasteita ja vaihtelevuutta. Vaikka työssä korostuu itsenäinen ja vastuullinen päätöksenteko annettuja ohjeita noudattaen, hän odottaa myös työyhteisön osana toimimista.
– Harjoittelujaksolla sain erittäin positiivisen kuvan siitä, miten uusiin tulokkaisiin suhtauduttiin. Sen kokemuksen perusteella lähden nöyrin mutta luottavaisin mielin oppimaan ja kehittymään kokeneiden kollegoiden pariin ja itse työhön. Pidän hätäkeskuspäivystäjän työssä tärkeänä sitä, että se on osa kokonaisuutta, joka vaikuttaa koko yhteiskunnan toimintaan ja turvallisuuteen. Erityisen tärkeää on myös työn vaikutus yksilötasolla - että voin olla avuksi yksittäisten ihmisten elämässä eteen tulevissa erilaisissa tilanteissa.
Hakuaika seuraavaan koulutukseen on 3.-28.1.2022. Tutustu koulutukseen ja hae
Pyrin työssäni mahdollistamaan, tukemaan ja kehittämään hätäkeskuspäivystäjien työhyvinvointia, jotta he voisivat tuottaa laadukkaita hätäkeskuspalveluita. Siten näen vaikuttavani välillisesti...
Jokainen päivä on erilainen ja saa tehdä valtakunnallisesti merkittävää työtä turvallisemman Suomen puolesta.
Kaikissa paikoissa on ollut yhteen hiileen puhaltava työyhteisö. Työuran aikana on kertynyt elämän mittaisia ystävyyksiä vapaa-ajallekin mukaan.
Työ on vastannut odotuksia. Koskaan et voi tietää, mikä seuraava puhelu on.
Opettele tuntemaan itsesi ja ole valmis oppimaan itsestäsi lisää. Koulutus ja työ on vaativaa, mutta omien rajojen ja reaktioiden tunnistaminen auttaa varmasti.
Uskon pystyväni auttamaan rauhallisella olemuksellani hädässä olevia kansalaisia sekä toimimaan ammattitaitoisesti ja yhteistyössä kentällä toimivien viranomaisten kanssa.
Se on suuri rikkaus, että olen saanut koko maasta ystäviä ja tuttuja ja voinut luoda valtakunnallisen verkoston työni ympärille.
Tiedostin etukäteen, että kyseessä on todella haastava ammatti, joten ehkä halusin myös haastaa itseäni ja olla pieni, mutta tärkeä osa auttamisen ketjussa.
Tekemättä jätetyt asiat yleensä harmittavat jälkikäteen enemmän kuin tehdyt. Niinpä hain koulutukseen Pelastusopistoon ja tulin valituksi.
Koulutus vaikutti monipuoliselta ja mielenkiintoiselta. Otin itse lisää selvää hätäkeskuspäivystäjän työstä ja ensimmäistä kertaa jokin ala niin sanotusti kolahti itseeni.
Päivittäin tulee vastaan paljon erilaisia ihmisiä ja tilanteita, joten kahta samanlaista päivää ei ole ainakaan toistaiseksi ollut.
Yhdessä toimimalla auttamisen ketju toimii parhaimmalla tavalla, ja oikea apu saadaan oikeaan paikkaan!
Tuotamme palvelua ihmiseltä ihmiselle.
Poliisitutkinto ja poliisina toimiminen ovat antaneet hyvin pohjaa ja näkemystä päivystystyöhön.