Työtä ihmiseltä ihmiselle

Kun Oona päätti vaihtaa suuntaa ja ryhtyi hätäkeskuspäivystäjäksi, hän ei tiennyt, mitä edessä odotti. Nyt hän tekee työtä, jossa jokainen puhelu voi olla elintärkeä – ja jossa työyhteisö kantaa vaikeimpinakin hetkinä.

Oona on viettänyt lähes koko elämänsä Kuopiossa. Hoitoala tuli tutuksi jo nuorena aikuisena, kun hän opiskeli lähihoitajaksi ja erikoistui ensihoitoon.

Koronapandemia sai Oonan pohtimaan uusia uravaihtoehtoja. Silloin sattui silmään ilmoitus hätäkeskuspäivystäjän koulutuksesta. Koulutus järjestettäisiin Pelastusopistolla Kuopiossa.

– Mietin, että mitäs tässä on menetettävää. Niinpä hain koulutukseen, Oona kertoo.

Oona pääsi sisään ja aloitti opiskelut tammikuussa 2022. Ensihoitotausta osoittautui suureksi eduksi.

– Monella kurssilla oli hyötyä siitä, että ymmärtää ihmiskehosta jo valmiiksi enemmän kuin pelkän terveystiedon pohjalta. Olisin myös saanut osan kursseista hyväksiluettua, Oona kertoo. 

Hyppy tuntemattomaan

Valmistumisen lähestyessä Oona sai kuulla eri hätäkeskusten rekrytointitarpeista. Kuopio ei ollut vaihtoehto, sillä sinne halusi moni eikä paikkoja juuri ollut auki. Vaihtoehtoina olivat Turku, Oulu ja Vaasa. Arpaonni ratkaisi ja Oona päätyi Vaasaan – kaupunkiin, jossa hän ei ollut koskaan aiemmin edes kunnolla käynyt.

– Vaasasta ei ollut mitään ennakko-oletuksia. Tuli tunne, että lähdetään katsomaan, miltä Vaasassa näyttää, Oona kertoo.

Oona muutti kimppakämppään kurssikaverinsa kanssa. Uuteen paikkaan asettuminen sujui yllättävän hyvin.

– Oli hyvä, että oli tuttu ihminen mukana. Se helpotti paljon. Ja vertaistuki oli tärkeää, Oona kertoo.

Ensimmäinen työpäivä Vaasan hätäkeskuksessa kesäkuussa 2023 jäi mieleen.

– Heti alusta asti oli lämmin vastaanotto. Työyhteisö oli tiivis ja kannustava – se teki aloituksesta paljon helpomman. Edelleen, kun mietin kahden vuoden takaista töiden aloittamista Vaasan hätäkeskuksessa, minulla on siitä todella hyvä fiilis, Oona kertoo.

”Tätäkö mä jännitin?”

Ensimmäisen hätäpuhelun vastaanottaminen jännitti. Jännitys tuntui kehossa asti. Hätäpuhelu ei kuitenkaan osoittautunut sellaiseksi, jota Oona olisi kuvitellut.

– Se oli taskupuhelu. Puhelu aukeaa, eikä linjalla kuulu mitään. Olin että 'aha, tätäkö mä jännitin! Oli hupaisa fiilis, Oona kertoo.

Sen jälkeen puhelut jännittivät jo paljo vähemmän. Oona oppi nopeasti, että työssä kehittyy tekemällä. Hän on aktiivisesti opiskellut alaa lisää ja kehittänyt itseään työn ohessa.

– Jos tulee uusia ohjeita tai kursseja, käyn niitä mielelläni läpi. Haluan kehittyä koko ajan.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä avoinna. Esimiesrooli kiinnostaa jossain määrin, mutta juuri nyt Oona nauttii arjesta hätäkeskuspäivystäjänä ihmisiä auttaen.

Hätätilanteessa lähellä

Hätäkeskuspäivystäjän työ on vaativaa, mutta myös äärimmäisen merkityksellistä. Oonalle tärkeintä on se, että voi oikeasti auttaa.

– Vaikka ollaan anonyymeja linjan päässä, ollaan silti ihminen ihmiselle. Hädän kuuleminen ja siitä eteenpäin pääseminen on työn ydin, kertoo Oona.

Hän uskoo, että oikeat luonteenpiirteet ohjaavat oikeille aloille.

– Oon aina ollut muista huolta pitävä ja ihmisläheinen. Sitten kun oikeaan aikaan kuulee oikeasta mahdollisuudesta, siihen on helpompi tarttua, kertoo Oona.

Yhteisöllinen keskus

Hätäkeskuspäivystäjän työvuoro on keskimäärin 12 tuntia. Pitkät työvuorot sopivat Oonalle hyvin. 

– Kauhistelen ajatusta 8 tai 10 tunnin vuoroista. Tykkään siitä, että kun menee töihin, tekee koko päivän tai yön ja sitten saa olla muutaman päivän vapaalla.

Vapaa-ajalla Oona rentoutuu lenkkeillen koiransa kanssa, pyöräillen ja viettäen aikaa mökillä saaristossa. Myös työkavereiden kanssa tulee vietettyä aikaa vapaallakin. Työporukalla on yhteisiä harrastuksia ja tapahtumia, kuten melontaretkiä, sulkapallopelejä ja pitkiä pyörälenkkejä.

– Meillä on huippuporukka. Teemme harva se kuukausi yhdessä asioita. En halua lähteä täältä, täällä on niin hyvä työyhteisö, Oona kertoo.

Oona kannustaa tutustumaan hätäkeskuspäivystäjän ammattiin, jos edes hiukan aihe kiinnostaa. 

–  Tässä työssä täytyy olla auttamisen halua ja vähän paksumpaa nahkaa. Välillä linjalla kuulee raskaita asioita, jotka on hyvä päästää toisesta korvasta ulos. Mutta työ on myös todella palkitsevaa, Oona kertoo.