Uratarina: hätäkeskuspäivystäjä Patrick

Kuvassa Patrick Tiainen luonnon keskellä kahvikuppi kädessä.

Patrickilla on reilu vuosi kokemusta hätäkeskuspäivystäjän työstä. Työn hän kokee merkittäväksi ja pitää hätäkeskuspäivystäjän ydintehtävästä: hätänumeroon vastaamisesta.

Linja aukeaa, ja käy heti ilmi että kyseessä on hätätilanne. Saan osoitteen selvitettyä, ja teen ensihälytyksen. Hetkessä kaikki aistit terävöityvät, ja pyrin rauhoittelemaan ilmoittajaa samalla kun omalla työpisteellä aktivoituu yhä useampi toiminto. Ensimmäinen yksikkö on pian matkalla ja kaipaa lisätietoja samalla kun ilmoittajalle on annettava kriittiset ohjeet. Ilmoittaja on päivystäjän silmät, korvat ja kädet kohteessa, mutta on ensiarvoisen tärkeää huolehtia myös hänen turvallisuudestaan. 

Hätäkeskuspäivystäjän työ on hektistä. Tilanteet kehittyvät nopeasti, ja vaativat aktivoituessaan useita samanaikaisia toimenpiteitä. Olkapäällä istuu pelastaja, ensihoitaja, poliisi ja sosiaalitoimen edustaja, ja heitä kaikkia kiinnostaa eri asiat kohteesta. Jos tehtävä paikantuu merialueelle, ilmestyy olkapäälle myös rajavartija. Keskeistä on osata muodostaa mahdollisimman tarkka tilannekuva, ja sovittaa ilmoittajan kertomat vastaukset viranomaisten määrittelemiin kriteereihin.  Olalla istuvien kavereiden lisäksi hartioilla lepää virkavastuu, jonka varassa päivystäjä päätöksensä tekee.

Omia vuorovaikutustaitoja ja paineensietokykyä voi jatkuvasti harjoitella ja niissä kehittyä, ja ne ovatkin aivan keskeisessä asemassa menestyksekkään hätäpuhelun kannalta. 

Oma kipinä Hätäkeskustoimintaa kohtaan on herännyt palokuntaharrastuksen kautta. Vapaapalokuntalainen olen edelleen, ja varsinkin pelastustoimen tehtävien kohdalla huomaan että haluaisin itse päästä tilannepaikalle. Opinnot herättivät kuitenkin yhtä vahvan mielenkiinnon muiden yhteistyöviranomaisten tehtäviä kohtaan, ja tehtävien laaja kirjo pitää mielenkiintoa yllä. Omia vuorovaikutustaitoja ja paineensietokykyä voi jatkuvasti harjoitella ja niissä kehittyä, ja ne ovatkin aivan keskeisessä asemassa menestyksekkään hätäpuhelun kannalta. 

Tätä kirjoittaessa minulla on reilu vuosi takana Hätäkeskuslaitoksella. Päivystysluonteiseksi en työtä kovin usein ole kokenut, sillä puhelumäärät ovat aika hurjia. Ydintehtävästä pidän kuitenkin todella paljon, ja koen tekeväni työtä jolla on merkitystä. Välillä tehtävät jäävät elämään mieleen, ja ne on opittava päättämään itse. Monissa puheluissa on annettava paljon itsestään, jotta saa pidettyä yllä vuorovaikutusta traumaattisen tilanteen kohdanneeseen ihmiseen. Jossain vaiheessa puhelu kuitenkin päättyy, eikä pääse paikan päälle näkemään, mitä kohteessa tosiasiallisesti oli tapahtunut, ja mitä toimenpiteitä tehtiin. Onnistumisen kokemusta ei voi myöskään saada siitä, että kaikki päättyy onnellisesti. Näin ei aina ole. Kokemus täytyy löytää siitä, että tekee parhaansa ja toimii ohjeiden mukaisesti. 

On myös ollut yllättävää huomata, miten tuntematon ammattikunta olemme. Moni puhelu alkaa sanoilla "yhdistätkö ambulanssille, kiitos" tai "tilaisin yhden paloauton tänne". Kun on siinä käsityksessä, että me olemme puhelinvaihde, tuleekin yllätyksenä kun esitämme lukuisia kysymyksiä joilla arvioimme tehtävän vaatimia resursseja ja vastuuviranomaisia. Hätäkeskuspäivystäjän tulee suorittaa moniviranomaisriskinarvio jotta tehtävästä suoriudutaan menestyksekkäästi, resurssit priorisoidaan oikein ja niitä käytetään tarkoituksenmukaisesti. Ei voi tarpeeksi painottaa, miten tärkeää on pysähtyä onnettomuuspaikalle ja Hätäkeskukseen soittaessa vastata esitettyihin kysymyksiin. Yhdessä toimimalla auttamisen ketju toimii parhaimmalla tavalla, ja oikea apu saadaan oikeaan paikkaan! On etuoikeus saada olla osa sitä ketjua.