Uratarina: Hätäkeskuspäivystäjä Aino

Aino ehti jo hetken pettyä varasijoitukseen hätäkeskuspäivystäjän koulutushaussa, kunnes ovet yllättäen avautuivat Pelastusopistolle. Valmistujaisia juhlittiin 1,5 vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2023. Tiivistahtinen uurastus palkittiin Hätäkeskuslaitoksen myöntämällä stipendillä.

Aino oli töissä hotellin vastaanotossa, kun hän sai soiton Pelastusopistolta. ”Meillä olisi sinulle tilaa hätäkeskuspäivystäjäkurssilla, haluaisitko ottaa paikan vastaan?”. Viikon päästä soitosta Aino oli muuttanut pois pääkaupunkiseudulta Kuopioon.

Ainolla ei ollut ennestään kokemusta alalta. Hän oli tottunut asiakaspalvelija, mutta turvallisuussektori toimialana oli tuntematon. Alan vaihtaminen oli silti helppo ja luonteva valinta.

− Haluan auttaa muita, ja tämä on minulle oikea tapa. Voin luottavaisin mielin tehdä omaa työtäni, kun tiedän, että kentällä on osaavia viranomaisia. Lisäksi aiempi työkokemukseni asiakaspalvelijana hyödyttää myös tässä työssä: en säikähdä puhelimessa hankaliakaan tilanteita, kertoo Aino.

Sitkeys siivitti opintoja

Ensimmäinen kouluvuosi oli tiivistahtista opiskelua ja sisälsi paljon teoriaopintoja. Kaikkien hätäkeskustoimintaan osallistuvien viranomaisten toimialat käytiin läpi yksityiskohtaisesti. Aino koki ensihoidon tehtävät haastaviksi, sillä toimiala oli hänelle vierain. Se ei kuitenkaan ollut este koulumenestykselle.

− Olen aika päättäväinen. Jos jotain päätän, sen teen, kertoo Aino.

Opinnot sisälsivät käytännönharjoitusta kentällä. Aino pääsi opintojen aikana seuraamaan läheltä poliisin sekä pelastustoimen työtä. Myös ensihoito ja sosiaalitoimi tulivat kentällä tutuiksi.

− Käytännön harjoittelu hätäkeskuksissa ja tilanteiden näkeminen kentällä auttoivat hahmottamaan eri viranomaisten työtä ja sitä, miten ne kytkeytyvät hätäkeskustoimintaan. Yllätyin siitä, kuinka laaja kenttä tämä on, kertoo Aino.

Vastapainoa opiskelulle toi urheilu ja rentoutuminen. Myös kurssikavereiden kanssa tuli vietettyä aikaa asuntolassa.

− Meillä oli mukava ryhmä. Paljon eri ikäisiä ihmisiä: jotkut tulivat suoraan lukiosta ja osalla oli kokemusta jo enemmän, kertoo Aino.

Jännitys muuttui iloksi

Aino suoritti hätäkeskusharjoittelun Porissa keväällä 2023. Mukava ja rohkaiseva ohjaaja oli nuoren oppilaan tukena jatkuvasti ja kannusti vieressä, kun Aino otti ensimmäisen hätäpuhelun vastaan.

− Muistan, että silloin jännitti tosi paljon, kertoo Aino.

Nyt Aino kävelee Keravan käytävillä jo kevyen näköisesti ja alun jännitys on laantunut. Hän sai heti määräaikaisen viran valmistumisen jälkeen Keravan hätäkeskuksesta. Samassa päivystyssalissa istuu useampi kurssikaveri, joiden kanssa tulee vaihdeltua kokemuksia ja kuulumisia.

− Yksin ei ole tarvinnut olla vaan aina on saanut apua, jos on tarvinnut. Olemme myös keskustelleet ja käsitelleen yhdessä perehdyttäjäni kanssa hätäpuhelut. Se on tuonut varmuutta, kertoo Aino.

Ainon perehdytys kesti kuusi viikkoa ja nyt hän vastaa jo itsenäisesti hätäilmoituksiin. Päivystyssalissa Ainon työpiste on sijoitettu lähelle vuoromestaria, jotta apu on aina lähellä.

− Odotin jo sitä, että jäisin yksin pöydän äärelle vastaamaan hätäilmoituksiin. Vaikka kokonaisvastuu hätäilmoituksen käsittelyssä kasvoi, perustuu kaikki toiminta lakiin ja muilta viranomaisilta saatuihin ohjeisiin. Se luo perustan työlle, kertoo Aino.

Tavoitteena oppia ala perusteellisesti

Aino on tottunut kolmivuorotyöhön jo aiemmassa työpaikassa hotellissa. Vaikka työn hektisyys ja uusiin ihmisiin sekä toimintatapoihin tutustuminen ovat alkuun kuormittaneet, on Aino silti tyytyväinen uuteen uraansa.

− Työ on vastannut odotuksia. Koskaan et voi tietää, mikä seuraava puhelu on. Hätänumeroon kuulumattomien puheluiden määrä on sen sijaan yllättänyt. Paljon tulee taskupuheluita ja muita ei kiireellisiä puheluita, jotka eivät kuulu hätälinjalle, kertoo Aino.

Työmatkalla unohtaa työpäivän aikana kohdatut tilanteen. Viimeistään kuntosali, ulkoilu ja kamppailulajit tyhjentävät ajatukset ja rentouttavat ennen seuraavaa työvuoroa.

− Haluan oppia hyväksi hätäkeskuspäivystäjäksi. Toivon, että en kyynisty vaan ilo ja into pysyisivät läsnä pitkään, päättää Aino.