Pieni, mutta tärkeä osa auttamisen ketjussa
– Olen kotoisin Kouvolasta, ja aiemmin sielläkin oli hätäkeskus. Silloin kauan sitten hain tietoja hätäkeskuspäivystäjän tutkinnosta, mutten tuolloin vielä miettinyt asiaa vakavissani. Myöhemmin, vuonna 2020, olin loppukesäisessä yövuorossa ja huomasin, että haku hätäkeskuspäivystäjän koulutukseen oli avoinna. Päätin kokeilla onneani ja yllättäen tulin valituksi, hän kertoo.
Kasper kertoo olevansa luonteeltaan melko rauhallinen, tunnollinen ja hyvä kuuntelemaan. Nämä ominaisuudet ovat hänen mielestään tärkeitä hätäkeskuspäivystäjän työssä. Hän arvelee auttamisen halun olevan perimmäinen syy alalle hakeutumiseen.
– Tykkään työskennellä ihmisten parissa. Uskon, että ammatinvalintani taustalla on halu auttaa, minkä takia lähdin aikanaan myös hoitoalalle. Tiedostin etukäteen, että kyseessä on todella haastava ammatti, joten ehkä halusin myös haastaa itseäni ja olla pieni, mutta tärkeä osa auttamisen ketjussa.
Kasperin opiskelu tapahtui aluksi koronatilanteen vuoksi paljolti etäopiskeluna. Se sujui hänen mukaansa opiston puolesta erittäin hyvin, ja opiskelijat saavuttivat opiskelutavoitteet. Haasteita hänelle toi opintojen ohessa työskentely.
– Ehkä haastavinta opiskelujen aikana minulle oli se, että tein jonkin verran töitä opintojen ohessa. Alussa tein niitä ehkä liikaakin, ja se vaikutti opiskeluun. Opintojen aikana huomasin, että opin paremmin lähiopetuksessa kuin etänä. Oivalsin myös, että työssä tulee olla pohjalla hyvä teoriatieto. Kertasin näitä perusasioita aktiivisesti opintojen aikana, koska on erittäin oleellista hallita ne hätäkeskuspäivystäjän työssä.
Tukea saa opiskelu- ja työkavereilta
Mielenkiintoisinta opiskeluissa oli Kasperin mielestä jakso kenttäharjoittelussa, jossa opiskelijat pääsivät ensihoidon, poliisin ja pelastuksen matkaan seuraaman viranomaisten työskentelyä kentällä sekä käymään keskusteluja yhteistyöstä hätäkeskuksen kanssa. Mielenkiintoista oli myös harjoittelu hätäkeskuksessa.
– Mieleeni jäivät pitkät simulaatiopäivät Pelastusopistolla, jossa harjoitushätäpuheluita soittelivat omien opettajien lisäksi hätäkeskuksista rekrytoidut tuntiopettajat. Päivät olivat raskaita, mutta niistä sai valtavasti oppia tulevaan työhön. Hätäkeskuksista rekrytoiduista tuntiopettajista sai sellaisen kuvan, että he olivat meidän tukenamme ja ”sparrasivat” meitä, tulevia työkavereitaan.
Kasper arvostaa myös opiskelukavereilta saatua tukea ja kurssin ryhmähenkeä.
– Opintojen aikana kehityimme yhdessä ryhmässä, toisiamme tukien, ja välillä raskainakin opiskelupäivinä luokallamme oli mahtava yhteishenki! Lisäksi harjoittelussa hätäkeskuksessa sain sellaisen mielikuvan, että vaikka työtä tehdään paljolti yksin, on työkaveri aina tarvittaessa tukena ja apua saa myös haastavissa tilanteissa. Toisaalta on pidettävä myös itse itsestään huolta, koska työ on niin fyysisesti kuin henkisestikin kuormittavaa, hän toteaa.
Opintojen monipuolisuus yllätti
Kasper yllättyi hätäkeskuspäivystäjän opintojen monipuolisuudesta ja siitä, miten laajasti eri asioita hätäkeskuspäivystäjän tulee hallita.
– Minulla oli jo jotain pohjatietoja terveystoimen puolelta, mutta puolentoista vuoden ajan kävimme läpi myös pelastuksen, poliisin ja sosiaalitoimen tehtäviä. Välillä opiskelut olivat haastavia, kun tietoa tuli paljon lyhyessä ajassa, mutta loppujen lopuksi kaikki tieto nivoutui lopussa yhteen. Uskon että saimme hyvän tieto- ja osaamispohjan Pelastusopistolta, jota kehitämme edelleen työelämässä.
Kasper toteaa, että hätäkeskuspäivystäjän työllä on pieni, mutta tärkeä rooli olla osana laajempaa auttamisen ketjua. Vaikka ammatti on tuntematon, ihmiset arvostavat hätäkeskuspäivystäjien työtä ja luottavat siihen, että apua saa 24 tuntina seitsemänä päivänä viikossa ja 365 päivänä vuodessa.
Kasper valmistui Pelastusopistosta hätäkeskuspäivystäjäksi kesäkuun 2022 alussa ja aloitti hätäkeskuspäivystäjän työt Kuopion hätäkeskuksessa jo noin viikkoa myöhemmin. Uuteen kotikaupunkiinsa hän on kotiutunut jo opiskelujen aikana. Hän odottaa mielenkiinnolla, mitä uusi työ ja kesäinen Kuopio tuovat hänen elämäänsä.
