Kesä ylipäivystäjän silmin

Kesä alkaa olla lopuillaan ja suurin osa on kesälomansa pitänyt. Koululaiset ovat palanneet opiskelemaan ja ilmassa tuoksuu ajoittain jo syksy. Miltä kesä hätäkeskuksessa näytti ja tuntui ylipäivystäjän silmin?

Olen kesän aikana toiminut kaikissa päivystyssalin rooleissa. Olen tuurannut vuoromestaria toimien salin esihenkilönä, ollut eri toimialojen tehtävänseurantapöydissä antamassa viranomaisille tehtäviä ja tukipalveluita, vastaanottanut hätäilmoituksia sekä tuurannut ilmoitinlaitteiden päivystäjää.

Toukokuun alusta elokuun puoliväliin mennessä olen vastannut n. 2100 hätäilmoitukseen. Oma kokemukseni kuitenkin on, että tämä kesä on ollut rauhallisempi kuin edeltävät kesät. Toki tähän kokemukseen vaikuttaa paljon se, mihin vuorokauden aikaan on töissä ja mikä viikonpäivä on kyseessä, ja kuinka paljon päivystäjiä on vastaamassa hätäpuheluihin kysyntään nähden. Viikonloppuyöt sekä arki-illat ovat yleensä kesän vilkkaimpia aikoja, mutta esimerkiksi voimakkaat ukkosmyrskyt voivat ruuhkauttaa hätälinjan hetkellisesti mihin aikaan vain. Aurinkoinen ja lämmin ilma lisää hätäpuheluiden määrää merkittävästi. Sateinen ja viileähkö keli toimii perinteisesti hyvänä poliisina, ja silloin on selkeästi rauhallisempaa myös hätäkeskuksissa. 

Tässä työssä kuulee monenlaisia asioita, ja ne tietysti herättävät erilaisia tunteita ilmoittajan lisäksi myös päivystäjässä. Tänä kesänä olen mm. tuntenut ylpeyttä kollegasta, joka kannustaen antoi elvytysohjeita 45 minuuttia avun saapumiseen asti, sekä toisesta työkaverista joka omalla puheellaan sai rauhoitettua paniikissa olevan asiakkaan - tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin! Olen tuntenut iloa ja riemua vastasyntyneestä vauvasta, jota sain itse olla auttamassa maailmaan puhelimen välityksellä. Olen tuntenut empatiaa ja hetkellistä surua rankkojen puheluiden jälkeen, väsymystä pitkän ja hektisen vuoron lopussa sekä turhautumisen tunteita asiattomista soitoista. 

Olen kuunnellut, kun minua uhkaillaan ja haukutaan, ja toisessa hetkessä saanut kiitosta antamastani avusta. Olen pyytänyt pysäyttämään junaliikenteen viime tingassa onnettomuuden välttämiseksi, ja ohjeillani vaikuttanut potilaan selviytymiseen. Olen toistanut samoja kysymyksiä ja ohjeita satoja kertoja asiakkaille. Olen valvonut aika monta yötä ja ollut useat kesän viikonloput töissä. Tätä samaa on lisäkseni tehnyt useampi sata kollega pitkin kesää.  

Työkaverit ovat olleet suurin voimavara. Olemme nauraneet yhdessä, kuunnelleet ja tukeneet toisiamme. Olemme syöneet yhdessä ja viettäneet hauskoja hetkiä myös vapaa-ajalla.

Voin jälleen todeta, että minulla on erikoinen, mutta hieno ja monipuolinen työ. Meillä hätäkeskuksissa kesälomat vielä pyörivät, ja ensi viikolla jääkin viimeinen lomaryhmä ansaitulle kesälomalle, minä mukaan lukien. Hyvää lomaa siis kollegoille, ja tietysti muillekin, joilla se vielä edessä on.
Ps. Illat ovat jo pimeitä, joten kaivakaahan heijastimet taas vaatteisiin roikkumaan!