Pidä elämästä kiinni
Äkkielottomuuden kohdatessa hetkeen kytkeytyy kuoleman läsnäolo, joka tuossa tilanteessa vahvistuu minuutti minuutilta. Tällöin on kiire. Kun ulkopuolinen henkilö huomaa toisen saaneen sairauskohtauksen, henkilö lyyhistyy maahan tai menee tajuttomaksi, on tärkeää soittaa nopeasti 112 ja toimia päivystäjän ohjeiden mukaan. Sinä voit olla se, joka omilla ensiaputoimillasi autat elottoman takaisin elämään.
Hätänumeroon tulleet ilmoitukset äkkielottomiksi menneistä ihmisistä ovat hätäkeskuspäivystäjille päivittäistä arkityötä, mutta itse kohteessa oleville tapahtuma on ainutkertainen. Hätäkeskuspäivystäjän on selvitettävä tilanne nopeasti, otettava puhelu tehokkaasti haltuun, aloitettava ohjeiden antaminen elvyttäjälle ja tuettava tätä toiminnassaan. Ripeästi aloitettu maallikko- eli paineluelvytys antaa lisäaikaa potilaalle, hänen sydämelleen sekä verenkierrolle, kunnes ensihoito saapuu paikalle.
Kun elottomuus on todettu ja ohjeita aletaan antaa, päivystäjän napakka toteamus: ”Nyt aloitetaan elvytys” tai ”Nyt me autamme häntä parhaalla mahdollisella tavalla” rohkaisee yleensä paikalla olleen henkilön toimimaan kyseenalaistamatta asiaa. Tämän jälkeen elvyttäjä tekee kuten päivystäjä ohjeistaa: painelee potilaan rintakehää annettuun tahtiin ja vastailee samalla päivystäjän esittämiin kysymyksiin.
Parhaimmillaan elvytystilanne ja siinä toimiminen pitää elvyttäjän itsensä kasassa, sillä toiminta ja ajatukset ovat tehokkaassa tekemisessä, eivätkä harhaile tilanteen aiheuttamaan järkytykseen. Kun puhelin on näissä tilanteissa kaiuttimella, päivystäjä kuulee mm. elvyttäjän painelukertojen laskennan, mahdollisia taustaääniä sekä lopulta paikalle saapuvan ensihoitohenkilöstön äänet. Sen jälkeen puhelu lopetetaan ja tilanne on hätäkeskuspäivystäjän osalta ohitse.
Ensihoitoyksiköiden ajomatka kohteeseen voi olla pitkä varsinkin haja-asutusalueella, joten joskus elvytysohjeita annetaan jopa 20 minuuttia, toisinaan pitempäänkin. Mikäli potilas ei reagoi käynnissä olevaan maallikkoelvytykseen, painelua jatketaan ensihoitoyksiköiden saapumiseen asti. Me emme siinä tilanteessa tiedä, mitä henkilön elimistössä on tapahtunut ennen elottomuutta, ja monesti on selvillä vain se, että hän on äkisti tuupertunut, mennyt tajuttomaksi ja lopettanut hengittämisen. Tähän me yritämme antaa siinä hetkessä kaiken mahdollisen saatavilla olevan avun.
Aina elvytys ei tuota tulosta, vaikka toiminta on ollut kohteessa tehokasta; tärkeää on kuitenkin yrittää. Kohteessa ensihoitohenkilöstö saattaa lopulta todeta pitkään kestäneet elvytystoimet tehottomiksi, ja ne päätetään. Tällöin elvytettävä on kuollut ja tehtävä siirtyy poliisin hoidettavaksi, mikäli kuolema on tapahtunut sairaalan ulkopuolella. Sosiaalipäivystyksen kriisiapu hälytetään tarvittaessa paikalle.
Aina äkkielottomuus ei ole selvästi havaittavissa, mutta on elintärkeää mennä rohkeasti sairaskohtauksen saaneen tai maahan kaatuneen henkilön luokse, puhutella häntä sekä soittaa tarvittaessa 112 – loppu sujuu päivystäjän ohjeiden mukaan.
Sinun toimintasi voi pelastaa hengen. Pidä elämästä kiinni! ❤
