Rohkeutta on ilmoittaa
”Hei noihan meinaa ryöstää ton, too yhel on puukkoki jo esillä, soita poliisit!”
”Me ei olla mitää vasikoita, joudutaa vaa itte ongelmii.”
”Pitäskö meidän hei soittaa tolle apuu, se on jo niin kännissä että oksentelee ja sammuu vaa?”
”No ei todellakaa, sit nää bileet loppuu!”
”Kato tää laitto somes stoorii et on vetäny lääkkeit ja meinaa mennä junan alle!”
”Ei se oo tosissaa, kyl joku muu siit soittaa jos se meinaa sen oikeesti tehdä…”
Nuorten kanssa keskustellessa niin somessa kuin ulkona ja julkisissa tiloissa, tulee ilmi tilanteita, joissa nuoret ovat kokeneet tai nähneet jotakin rikollista tai muuten huolta aiheuttavaa, mutta eivät ole uskaltaneet tai osanneet hälyttää viranomaisapua soittamalla hätäkeskukseen. Nämä tilanteet ovat olleet esimerkiksi päihtyneiden kavereiden voinnista huolehtimista, väkivaltatilanteiden kohtaamista ja itsetuhoisuuteen liittyviä kriisejä. Tilanteen keskellä tuntuu erityisesti nuorilla unohtuvan, että itse ei tarvitse ratkaista tällaisia tilanteita tai vaarantaa omaa henkeä ja terveyttään, vaan ratkaisevassa roolissa on useimmiten avun hälyttäminen.
Erityisesti nuorten tulisi muistaa, että ei ole normaalia, että joku piiritetään ja hakataan, tai joku kantaa puukkoa vaikka rautatieasemalla, tai että nuorille yritetään myydä päihteitä. Tällaiset tilanteet vaativat viranomaisen puuttumista, eikä niitä saa pitää tavallisena elämänä, vaikka niihin erityisesti somessa jatkuvasti törmäisikin. Ja jos avun hälyttäminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, niin pyydä jotain aikuista soittamaan apua, ja muista kertoa kotona tapahtuneesta. Se on ihan normaalia, mikäli tällaisten poikkeavien tapahtumien kohtaaminen jää vaivaamaan.
Mieti, paraneeko tilanne sillä, että et soita? Lähestulkoon poikkeuksetta asiat huononevat siihen asti, kunnes joku uskaltaa puuttua ja hälyttää apua. Poliisi tulee aina auttamaan, mutta meidän on mahdotonta auttaa, jos emme tiedä siitä, mitä tapahtuu. Se ei ole vasikoimista, että soittaa apua, vaan se on toisista huolehtimista. Mieti, jos olisit itse tilanteessa, jossa jopa henkesi saattaa olla uhattuna. Haluaisit varmasti, että joku hälyttää apua silloin, kun et itse siihen pysty.
Hätäkeskuspäivystäjä osaa kyllä tehdä arvion tilanteesta puhelun perusteella, ja pystyy arvioimaan vaatiiko tapahtuma viranomaisen puuttumista. Sinun harteillesi jää vain soittaminen. Käyttämällä 112 Suomi -sovellusta on hätäkeskuspäivystäjän helpompi paikantaa sinut.
Ja käytännön vinkkinä vielä; kun olet soittanut hätänumeroon, pidä puhelin päällä, ja vastaa tuntemattomasta numerosta tulevaan puheluun. Helpottaa huomattavasti viranomaisten työskentelyä, kun lisätietoa tilanteesta on saatavilla hätäpuhelun soittaneelta henkilöltä heti tuoreeltaan. Sinun ei tarvitse miettiä, osaatko kertoa juuri ne oikeat asiat. Se on meidän ammattilaisten harteilla osata kysyä ja tulkita.
”Kuuliksä, ne oli just ryöstämäs sitä mut poliisi ehti paikalle, soitettiin just ajoissa.”
”Ne lanssarit kerto että se olis varmaan kuollu jos ei oltais soitettu sille apua.”
”Se oli menossa sinne kiskoille oikeesti, aattele jos ei oltaiskaan soitettu hätäkeskukseen. Me taidettiin pelastaa sen henki.”
Uskalla soittaa. Ja iso kiitos kaikille, jotka ovat soittaneet.
Konstaapeli Michela Söderström
