Kiinnostus Hätäkeskuslaitokseen kehittyi työn kautta

Poliisin tutkinnon suorittaneelle Tapanille hätäkeskuksen toiminta ei ollut entuudestaan tuttua, mutta työ vei mennessään ja nyt työvuosia on takana jo lähes 20. Viimeiset kuusi vuotta hän on työskennellyt johtokeskuspäivystäjänä.

Tapanilla ei nuorempana ollut selkeää urahaavetta. Hän päätyi aluksi opiskelemaan tietotekniikkaa, joka ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta. Yllättäen suunta muuttui, kun hän ensimmäisenä opiskeluvuonnaan kuuli armeijakaverinsa suunnitelmista hakea Poliisikouluun. Vaikka Tapani ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi turvallisuusalaa, päätti hän päähänpistona hakea sinne itsekin ja pääsi sisään.

Hän valmistui Poliisikoulusta vuosien 2004 ja 2005 taitteessa ja ehti sen jälkeen työskennellä puoli vuotta poliisissa. Virkoja oli alalla kuitenkin vähän ja valmistuneita paljon, eikä määräaikainen virkasuhde saanut jatkoa. 

– Selailin työpaikkoja ja silmään pisti hätäkeskuspäivystäjän virka. En oikeastaan silloin edes tiennyt, että poliisitutkinnolla on pätevä työskentelemään myös hätäkeskuspäivystäjänä, koska siitä uravaihtoehdosta ei puhuttu kouluaikana. Hain paikkaa ja kun sain sen, ajattelin meneväni vähäksi aikaa, mutta tällä tiellä edelleen ollaan. 

Vielä vuoden 2005 puolella Tapani aloitti hätäkeskuspäivystäjän työt Etelä-Savon hätäkeskuksessa Mikkelissä, ja ehti hän hetken työskennellä siellä myös vuoromestarina. Vuoden 2009 heinäkuussa hän muutti Ouluun, jossa aloitti varavuoromestarina Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskuksessa, joka vuonna 2011 yhdistyi Lapin hätäkeskukseen. Tässä yhdistyneessä Oulun hätäkeskuksessa Tapani työskenteli ylipäivystäjänä. Vuonna 2016 oli jälleen yksi muutto edessä, ja tällä kertaa suuntana oli Kuopio.

Johtokeskus tarjosi uusia haasteita

Kuopion hätäkeskuksessa hän ehti kuitenkin olla vain hetken. Vuonna 2017 Hätäkeskuslaitos nimittäin perusti Keravalle johtokeskuksen, ja Tapani suuntasi muuttokuormansa kohti pääkaupunkiseutua.

– Olin siinä vaiheessa ollut täällä jo aika pitkään ja kaipasin vaihtelua. Johtokeskus antoi mahdollisuuden aivan uuteen ja erilaiseen työhön, mutta kuitenkin Hätäkeskuslaitoksen palveluksessa. 

Johtokeskuspäivystäjän työ eroaa hätäkeskuspäivystäjän työstä paljon ensinnäkin jo siinä, ettei johtokeskuksessa vastaanoteta hätäpuheluita. Tapanin mukaan työ on mielenkiintoista, koska siinä pääsee näkemään koko Hätäkeskuslaitoksen tilanteen, se on monipuolista ja työtehtävät vaihtelevat paljon samankin päivän aikana.

Johtokeskus huolehtii hätäkeskusten päivystystoiminnan valtakunnallisesta resurssiohjauksesta ja seuraa toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Lisäksi johtokeskuksessa huolehditaan häiriö- ja poikkeustilanteissa tilannekuvan tuottamisesta ja johtamisesta, vastataan EU:n yhteiseen kadonneiden lasten numeroon ja hoidetaan päivystyspalveluita ulkoministeriölle ja Onnettomuustutkintakeskukselle. Johtokeskus toimii myös viraston kansainvälisenä yhteyspisteenä, ja sinne tulee yhteydenottoja sekä muiden maiden hätäkeskuksista että ulkomailta sellaisilta henkilöiltä, jotka tarvitsevat apua Suomen hätäkeskuksesta. Johtokeskus huolehtii myös operatiivisesta viestinnästä, kuten vaara- ja viranomaistiedottamisesta sekä väestön informoinnista sosiaalisen median kanavilla.

Tapanin kokemuksen mukaan työ johtokeskuksessa on pääasiassa rauhallisempaa kuin hätäkeskuspäivystäjänä, vaikka kiirettäkin välillä on. Maailman kriisit ovat lisänneet kiirettä erityisesti ulkoministeriön puolella.

Työssä viehättää yllätyksellisyys

Johtokeskuspäivystäjät ovat aiemmin työskennelleet hätäkeskuspäivystäjinä, ja nykyään johtokeskuksessa vaaditaan hätäkeskuspäivystäjän tai poliisin tutkinto.

– Johtokeskuksessa on paljon hyötyä siitä, että on työskennellyt salissa ja tietää, mitä siellä tapahtuu ja miten siellä toimitaan.

Johtokeskus on vielä niin uusi, että muutoksia ja uutta tulee edelleen jatkuvasti, ja juuri muutoksessa mukana pysymisen Tapani nostaa työssään haastavimmaksi. Lähes 20 vuoden työkokemuksen myötä hän kuitenkin toteaa varmuuden lisääntyneen erityisesti järjestelmien ja laitteiden käytössä, ja jännitys on jäänyt niiden osalta pois.

Toisaalta juuri yllätyksellisyys ja monipuolisuus ovat niitä asioita, jotka ovat pitäneet Tapanin Hätäkeskuslaitoksella näin pitkään. Työ vaatii hänen mukaansa toisinaan nopeaakin päätöksentekokykyä ja reagointia, jämäkkyyttä, rauhallisuutta ja paineensietokykyä.

– Parasta tässä työssä on se, että töihin lähtiessä ei koskaan tiedä, millainen päivä on tulossa. Jokainen päivä on erilainen. Joskus on hyvinkin rauhallista, mutta joskus on häiriötilanne päällä ja pitää hypätä suoraan palaveriin. Koen itse olevani hyvinkin rauhallinen, enkä kiiretilanteissa panikoi pienistä asioista.

Työyhteisö motivoi

Vaikka hätäkeskuksen toiminnasta ei entuudestaan tietäisi mitään, voi ala Tapanin kokemuksen mukaan silti osoittautua mielenkiintoiseksi ja haastavaksi, omaksi jutuksi.

– Jos joku miettii, tai vaikka ei olisi koskaan miettinytkään, päivystäjäkoulutukseen hakemista, kannustan siihen ehdottomasti. Vaikka ei tietäisi viranomaisten työstä mitään, koulutus ja työ opettavat ja tähän pääsee nopeasti kiinni. Päivystäjillä on ympärillään aina ihmisiä, vaikka puhelussa onkin yksin.

Työnsä tärkeimmäksi motivaattoriksi hän nostaakin juuri työyhteisön ja sen tuoman tuen. Tapani on työskennellyt neljässä eri keskuksessa, joissa kaikissa porukkaan on päässyt heti mukaan. 

– Kaikissa paikoissa on ollut yhteen hiileen puhaltava työyhteisö. Työuran aikana on kertynyt elämän mittaisia ystävyyksiä vapaa-ajallekin mukaan.

Vaikka keskuksilla onkin omia erityispiirteitään, yhdistää niitä se, että kaikkia autetaan eikä kukaan jää yksin. Lisäksi Tapania motivoi ihmisten auttaminen.

– Joka päivä tulee erilaisia puheluita. On palkitsevaa, kun on päässyt auttamaan elämän ongelmatilanteissa. Meillä on Suomessa mielenkiintoinen auttamisen ketju, jonka ensimmäinen lenkki on hätäkeskus.