Auttamisen halu motivoi vuosienkin jälkeen
Lotta vaihtoi kulttuurihistorian opinnot hätäkeskuspäivystäjän tutkintokoulutukseen. Ala tuntui oikealta alusta lähtien. Työn merkityksellisyys puhuttelee edelleen 11 virkavuoden jälkeen.
Lotta päätyi lukion jälkeen Turun yliopistoon lukemaan kulttuurihistoriaa. Opiskelutyyli ja ala ei ensimmäisen vuoden jälkeen tuntumaan omalta, ja kesän lähestyessä Lotta pohti erilaisia kesätyöpaikkoja. Hän halusi työn, joka tuntuisi merkitykselliseltä, mutta viranomaistyö perheenjäsenien jalanjäljissä kentällä ei kuitenkaan puhutellut. Lopulta ajatus hätäkeskuspäivystäjän työstä herätti kesken yöunien.
− Kerran kirjaimellisesti heräsin keskellä yötä ajatellen, että hätäkeskuksessa voisi olla mielenkiintoista olla kesätöissä. Selviteltyäni asiaa kävi ilmi, ettei siitä ehkä kesätyötä saisi, mutta ala kuitenkin vaikutti kiinnostavalta ja päätin hakea koulutukseen. Sillä tiellä olen edelleen. Ala tuntui alusta asti erityisen omalta, Lotta kertoo.
”Joka paikan höylä”
Lotalla on työuraa takana 11 vuotta, joista viimeiset kuusi vuotta hän on toiminut ylipäivystäjän virassa. Ylipäivystäjä sijoittuu vaatimustasossa hätäkeskuspäivystäjän ja vuoromestarin väliin ja siinä pitää hallita molempien näiden roolien työtehtävät. Lotta kuvailee ylipäivystäjän olevan ”joka paikan höylä”.
Hätäkeskuspäivystäjän ydintehtävän eli hätäilmoituksen käsittelyn ja kenttäviranomaisten tukitoimien lisäksi ylipäivystäjä sijaistaa vuoromestaria. Tällöin tulee hallita operatiiviseen johtamiseen ja henkilöstöresurssien hallintaan liittyviä toimia.
− Näiden lisäksi työtehtäviin kuuluu laadunvalvontaa, kouluttamista, perehdyttämistä ja koulutusten suunnittelua. Työnkuva on tästä syystä minun mielestäni päivystyssalin monipuolisin – ja itselle mielekkäin, Lotta kertoo.
Päivystyspöydästä korkeakouluharjoitteluun
Lotta alkoi töiden ohella opiskella riskienhallinnan ja turvallisuuden tradenomitutkintoa ammattikorkeakoulussa vuonna 2023. Opinnot sisältävät muun muassa toimintaympäristöjen riskien tunnistamista ja analysointia, varautumissuunnittelua sekä turvallisuusjohtamista.
− Koen saavani opinnoista lisäsyvyyttä omaan työhön ja mahdollisesti lisäpontta tulevaisuuden urakehitykseen, Lotta kertoo.
Opintoihin kuului myös korkeakouluharjoittelu, jonka Lotta päätti toteuttaa Hätäkeskuslaitoksella. Lotta kertoo, että harjoittelu toi uutta näkökulmaa oman organisaation valmius- ja varautumistyöhön, ja antoi mahdollisuuden kokeilla myös asiantuntijatyötä.
− Harjoittelun aikana liikuin useasti myös oman mukavuusalueeni ulkopuolella, minkä uskon kasvattaneen minua paljon ihmisenä. Kaiken kaikkiaan koin harjoittelun avartavana ja mielenkiintoisena vaihteluna omaan työhön, Lotta kertoo.
Vuorotyö haastaa – palautuminen löytyy luonnosta
Hätäkeskuspäivystäjän työ on kolmivuorotyötä. Pitkä kokemus vuorotyöstä on opettanut Lottaa tunnistamaan itselle sopivat palautumisen keinot.
− Vuorotyöt ja erityisesti jatkuva rytmin kääntely verottavat kehoa, joten itse priorisoin riittävän levon kaiken edelle. Sen lisäksi on tärkeää järjestää aikaa itselle tärkeisiin asioihin, kuten omalla kohdallani luonnossa liikkumiseen, Lotta kertoo.
Auttaminen ei aina ole suuria urotekoja
Kokemus työn merkityksellisyydestä kumpuaa Lotalla edelleen ihmisten auttamisesta. Hän saattaa olla jonkun kohdalla elämän viimeinen puhekontakti ja vastaavasti voi päästä mukaan elämän ensimmäisiin hetkiin. Hänelle on tärkeää, että työvuoron päätteeksi voi todeta tehneensä parhaansa asiakkaan auttamiseksi.
− Auttaakseen ei aina tarvitse suuria urotekoja, toisinaan riittää muutama ystävällinen sana, Lotta kertoo.
Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia hätätilanteita, mutta yksi niistä on painunut Lotan mieleen erityisellä tavalla.
− Puhelin soi hiljaisena talviyönä joskus neljän paikkeilla, kun oma olo oli kovin uninen. Tulevat vanhemmat olivat lähteneet autolla kohti sairaalaa, mutta synnytys eteni vauhdilla ja matkan teko piti keskeyttää syrjäisen maantien varteen, Lotta kuvailee.
Kyseessä oli Lotan ensimmäinen synnytystä koskeva hätäpuhelu.
− Hälytin ensihoidon yksiköt ja ohjeistin isää synnytyksen avustamisessa. Muistan ikuisesti, kuinka pitkältä ne sekunnit tuntuivatkaan, kun odotin kuulevani vastasyntyneen ensimmäisen itkun parkaisun. Sen jälkeen ei siinä vuorossa enää nukuttanut. Vauva taisi olla poika, Lotta kertoo.
