Harhailevan vanhuksen kohtaaminen
”Se nyt on vain vanhuuden höppänä”. Näinhän ennen puhuttiin, kun mummo tai vaari alkoi käyttäytyä oudosti ja sekavasti, unohteli asioita tai ei muistanut minne olikaan menossa. Asialle viitattiin kintaalla ja hyväksyttiin yleisesti, että iän myötä kaikki ei suju enää kuten ennen. Nykyään me tiedämme, mistä on kysymys.
Omassa työssäni huomaan enenevässä määrin vastaanottavani muistisairaista ihmisistä puheluja, joissa ilmoittaja on tavannut kadulta tai rappukäytävästä harhailevan vanhuksen, joka vaikuttaa sekavalta – joskus hieman hätääntyneeltäkin, eikä hän oikein osaa kertoa mistä on tulossa tai minne menossa. Huoli henkilön pärjäämisestä arjessa herää. Miten tällaisessa tilanteessa tulisi menetellä?
Muistisairaan kohtaamisessa tulee käyttäytyä rauhallisesti, olla ystävällinen ja tilanteessa läsnä. Lähestyessäsi vanhusta, tervehdi, katso silmiin ja kerro oma nimesi. Kysy häneltä, mitä hänelle kuuluu? Muistaako hän nimeään ja kotiosoitettaan? Tietääkö hän, miksi hän on juuri tässä ja minne hän oli menossa?
Puhu yksinkertaisin lyhyin lausein, hitaasti ja pidä katsekontakti vanhukseen koko ajan. Kysele kysymys kerrallaan ja anna hänelle rauhassa aikaa vastata kysymyksiisi. Usein melko nopeastikin selviää, ettei vanhuksella ole muistin osalta kaikki hyvin. Tällöin tulee soittaa hätänumeroon 112 ja vastata hätäkeskuspäivystäjän kysymyksiin sekä jäädä odottamaan paikalle vanhuksen kanssa viranomaisavun tuloon asti.
Muistiliiton mukaan vuosittain noin 14 500 ihmistä sairastuu muistisairauteen. Alzheimer on niistä yleisin.
Uskalla lähestyä ikäihmistä rohkeasti ja aloita keskustelu hänen kanssaan. Tärkeintä on, ettei harhailevaa ja muistamatonta ihmistä jätetä oman onnensa nojaan selviämään. Sinunkin omaisesi voi jonakin päivänä olla tuo harhaileva vanhus ja pahimmillaan vähissä vaatteissa ulkona pakkasessa, tietämättä itse tilanteensa vakavuutta.
Pidetään siis huolta!
Lähde: muistiliitto.fi
