Joulunaika mielletään varmasti kaikista juhlapyhistä tärkeimmäksi perheen ja läheisten kanssa vietetyksi yhteiseksi ajaksi. Syödään hyvin, pidetään yllä omia jouluperinteitä ja nautitaan olosta – yhdessä. Kaikille joulunhenki ei näyttäydy kuitenkaan tällä tavalla, vaan joulunaika on tumma ja surumielinen, toisille jopa hyvinkin ahdistava.
Oman arjen muuttuessa osa meistä asuu tahtomattaan yksin. Tässä blogikirjoituksessa puhutaan nimenomaan yksin asuvista ja itsensä yksinäisiksi tuntevista. Niistä, joilla ei ole ketään, jolle soittaa ja kertoa kuulumisia tai niitä, joiden luona ei käy pääsääntöisesti kukaan. On yksinäisiä nuoria ja yksinäisiä aikuisia, joiden oma lähipiiri saattaa olla rikkonainen tai muutoin poissa. On yksinäisiä ikäihmisiä. Perhekeskeiset juhlapyhät saattavat nostaa pintaan surua omasta tilanteesta. Osa kokee yksin jäämisen hyvin kokonaisvaltaiseksi, pakahduttavaksikin tunnetilaksi, jossa oma koti voi tuntua ahdistavalta. Yksinäisyys on asia, josta on vaikea puhua lähiomaisille, työkavereille tai naapurille.
Osa yksinäisyydestä kuuluu joulunaikana hätäkeskuksiin tulevissa hätäpuheluissa, joko suoraan tai muiden oireiden taustalla. Osalle vanhuksista yksinäisyys saattaa ilmetä äkillisinä vaivoina ja sen myötä soittona hätänumeroon, että joku tulisi käymään, kyselemään vointia, pitämään hetken kädestä, olemaan läsnä. Yksinäisyyden aiheuttama henkinen pahoinvointi näkyy 112-soitoissa itsemurha-ajatuksina sekä niillä uhkailuina lähipiirille tai ystäville. Toisinaan yksinäisyyden kokemus ilmenee myös fyysisinä oireina, kuten esimerkiksi sydämen rytmihäiriöinä tai -kipuina sekä yleistilan laskuina. Joku haluaisi vain jutella hätäkeskuspäivystäjän kanssa, kertoa yksinäisyydestään, kaukana olevista sukulaisistaan tai, että kukaan ei käy, eikä välitä.
Meistä useimmilla on varmasti lähipiirissä se joku yksinäinen, johon yhteydenpito on jossain vaiheessa katkennut syystä tai toisesta. Ehkä kiireinen arki on vienyt mennessään, ehkä harrastukset ovat suuntautuneet ajan myötä toisaalle. Jokin sukulainen tai ystävä on vain jostain syystä jäänyt vähemmälle huomiolle, naapurin kanssa ollaan vain vaihdettu katseet vastaan tullessa ja se rollaattorilla kulkeva A-portaan vanhus ohitettu hiljaa kadulla.
Jospa siis tänä jouluna soittaisitkin sen puhelun sille unohdetulle ystävälle, perheenjäsenelle, sukulaiselle tai tuttavalle. Kysyisitkin kuulumiset vastaantulevalta naapurilta ja siltä rollaattorimummolta, jaksaisit tovin heitä kuunnella. Se yksi hetki siinä tilanteessa voi pelastaa tuon ihmisen päivän, antaa siitä voimaa, tulla näkymättömästä näkyväksi.
Joulua yksin viettävä ja muiden seuraa haluava voi tarkistaa joulunajan yhteistapahtumia netistä esimerkiksi Punaisen Ristin paikallisosastojen sivuilta. Nuorten turvataloihin on mahdollisuus mennä niiden nuorten, jotka eivät voi viettää joulua kotona. Sekasin-chat tarjoaa keskusteluapua 12-29-vuotiaille jouluna. Myös Mieli ry:n nettisivuilta löytyy keskustelutukea omien huolien purkamiseen. Oman alueen seurakunnat, mielenterveysseurat ja muut yhdistykset järjestävät jouluna erilaisia tilaisuuksia, ilmaisia jouluaterioita ja lauluiltoja.
Yksin voit olla, mutta et yksinäinen.
Rauhaisaa joulunaikaa
Anne, hätäkeskuspäivystäjä
