Hätäkeskuspäivystäjän työn ytimessä
– Auto on ojassa, kuski makaa tuossa rattia vasten. Keula ihan solmussa, nyt äkkiä se apu tänne!
– Apu on jo hälytetty, tämä ei viivästytä heitä. Minä autan sinua. Kokeile hengittääkö kuljettaja asettamalla kämmenselkä nenän ja suun eteen.
– Ei hengitä, ja nyt auto jo savuttaa!
–Selvä, nyt tehdään hätäsiirto. Annan sinulle ohjeet, sen jälkeen toimit niiden mukaan ja palaat puhelimeen heti kun potilas on siirretty.
Toisinaan minulta kysytään, mitä hätäkeskuspäivystäjä oikein tekee. Eikö se ole vain puhelintyötä?
Yksinkertaisimmillaan päivystäjän työn voi varmasti nähdä puhetyönä, johon sisältyy paljon tietokoneen käyttöä. Hiukan syvemmällä tasolla se on kansalaisen antaman kuvauksen vertaamista viranomaisten määrittelemiin kriteereihin, ikään kuin adapterina toimimista. Silloin kuunnellaan tarkkaan mitä kerrotaan, ja yhtä tarkkaan mitä jätetään kertomatta.
Edelleen syvemmällä tasolla päivystäjän työ on ihmisen kohtaamista hädässä. Jollain keinolla shokissa olevan ihmisen toimintakyky on herätettävä siinä määrin, että hän kykenee kertomaan mitä on tapahtunut, ja toimimaan päivystäjän antamien toimintaohjeiden mukaan – avaamaan hengitystiet, tekemään hätäsiirron, alkusammuttamaan tai tyrehdyttämään verenvuodon. Se on toisinaan itsetuhoisen puhuttamista, ja omaisensa kuolleena löytäneen ihmisen kohtaamista. Se on rekisterihakuja ja tukitoimenpiteitä viranomaisille. Näiden toimien väliin mahtuu hurja määrä kiireetöntä kansalaisen neuvontaa, ja hätäkeskukseen kuulumattomia puheluita kuten ajoneuvon rekisterimaksuun tai ampiaisten karkottamiseen liittyviä kysymyksiä. Virka-aikaan tarjottavien palveluiden sulkeutuessa moni päätyy soittamaan hätänumeroon, vaikka kyseessä ei ole varsinainen hätätilanne.
Toukokuussa olin Critical Communications World -messuilla Hätäkeskuslaitoksen messupisteellä töissä. Kansainvälisten vieraiden kysymyksissä toistui sama aihe – missä kohtaa puhelu käännetään viranomaisille? Eihän päivystäjä voi antaa elvytysohjeita, siihen tarvitaan lääkäri! Eikä päivystäjä voi tietää mikä poliisipartio hälytetään, sen päättää poliisin hälytyskeskus jonne puhelu käännetään! Täynnä myönteistä hämmennystä vastasin kerta toisensa jälkeen, ettei puheluita ole tarve kääntää.
Suomessa hätäkeskuspäivystäjä on koulutettu ja oikeutettu paikantamaan, suorittamaan riskiarvion, hälyttämään viranomaisen määrittelemän vasteen ja antamaan tarvittavat puhelinohjeet. Päivystäjä osaa antaa elvytysohjeet, ja hän saa yhteyden hälytettäviin yksiköihin suoraan viranomaisten yhteisillä radiokanavilla. Päivystäjällä on myös lakiin kirjattu oikeus tehtävän välittämättä jättämiseen, ja toimii siltä osin viranomaisten portinvartijana. Eräs Helsingissä vieraillut, toisen maan ministeriön edustaja sanoitti sen, mistä meidän on ehkä tärkeää muistuttaa itseämme: Miten ainutlaatuinen järjestelmä, ja miten paljon aikaa se säästääkään!
Tapamme järjestää hätäkeskuspalvelut takaavat sen, että hätäpuheluun vastataan nopeasti, ja kiireellinen hälytys voidaan tehdä nopeasti. Se on ennen kaikkea avuntarvitsijan etu. Joskus kaikki voi olla minuuteista kiinni.
