– Hätäkeskus, Nödcentralen.
– No moi, täällä varmasti tarvitaan ambulanssia kun ei tuo tyyppi vastaa enää. Jotenkin romahti tuohon.
– Mistä osoitteesta soitat?
– (osoite ja sen varmistus poistettu)
– Onko potilas hereillä?
– No ei se ole mutta laita nyt se lanssi!
– Apu on nyt matkalla. Hengittääkö hän normaalisti?
– No mistä minä tiedän! Älä kysele vaan laita se auto!
– Onko nuo korahdukset potilaan ääntelyä?
– On, on!
– Asia selvä, nyt aloitamme elvytyksen. Minä autan sinua. 

Tällaisella dialogilla alkoi puhelu, jossa elvytys jatkui ensihoidon saapumiseen asti. Lopputulosta en tiedä, se jää päivystäjän työssä usein pimentoon. Voin kuitenkin päätellä jotain puhelun etenemisestä: ilmoittaja tunnisti hätätilanteen, ja teki hätäilmoituksen varsin varhaisessa vaiheessa. Tämän päättelen siitä, että potilas ”korahteli”. Kyseessä on sydänpysähdyksen jälkeen ilmenevä, agonaalinen hengitys, jota hätäilmoituksen tekijät usein kuvailevat kuorsaavana tai korahtelevana ääntelynä. Sen voi tunnistaa puhelimessa, kun tietää mistä on kysymys. Agonaaliset hengitysliikkeet eivät jatku pitkään, joten ilmeisesti kyseessä oli ns. äkkieloton. Tästä syystä päätin alkuhälytyksen jälkeen hälyttää elottomuuden edellyttämät yksiköt, ja ohjeistin ilmoittajaa aloittamaan paineluelvytyksen.

Hätäkeskuspäivystäjä kohtaa elottomuutta hätälinjalla varsin usein, kansalaiselle se lienee useimmiten ainutkertainen tilanne. Sen vuoksi siitä on tärkeä puhua, sillä vaikka asia olisi vieras, on se aivan ratkaisevan tärkeä tunnistaa. Elottomuuden yhteydessä jokainen minuutti, jolloin veri ei kierrä kehossa, laskee selviämisennustetta kymmenellä prosentilla. Siksi on tärkeää, että elottomuuden havaitseva henkilö tunnistaa mistä on kyse, tekee hätäilmoituksen ja ryhtyy ohjeistuksen mukaisesti elvyttämään. Paineluelvytyksellä saadaan korvattua osa sydämen pumppausvoimasta, ja kiertävä veri luo edellytyksiä elämälle.

Koska elottomuus on vieras ja pelottavakin asia, on luonnollista, että sen äärellä voi hämmentyä ja hätääntyä. Ehkä kuorsaavat hengitysäänet voivat näyttää hengitykseltä, ja hätäkeskuspäivystäjän kehotukset elvytyksen aloittamiseen tuntua aivan vääriltä. Epänormaali hengitys yhdistettynä reagoimattomuuteen vaatii kuitenkin elvytystoimien aloittamista välittömästi, jolloin hätäkeskuspäivystäjä saattaa antaa ohjeita hyvinkin määrätietoisesti, tiukastikin. Juuri siksi toivon, että sinä uskallat toimia. Sinun ei tarvitse osata, riittää että kuuntelet hätälinjalta annettavia ohjeita ja toimit niiden mukaan.

• Tunnista elottomuus
• Tee hätäilmoitus
• Aloita paineluelvytys

Varhaisen tunnistamisen ja laadukkaan paineluelvytyksen lisäksi on yksi asia, jolla voidaan parantaa elottoman selviämisennustetta merkittävästi: varhainen defibrillaatio. Kyseessä on defibrillaattorin eli sydäniskurin antama tasavirtasähköisku, jolla pyritään poistamaan sydämen pysäyttänyt haitallinen rytmihäiriö. Ehkä olet huomannut defibrillaattorin työpaikan aulassa, kauppakeskuksen käytävällä tai koulussa? Sydäniskureiden määrä kasvaa kaiken aikaa, ja onkin hyvä selvittää etukäteen, löytyykö sellainen jo esimerkiksi työpaikaltasi tai jostain muualta, missä vietät paljon aikaa. Lähimmän defibrillaattorin löydät 112 Suomi -sovelluksen palveluvalikoiman kautta. Tutustu sovellukseen rohkeasti etukäteen, pelkkä sovelluksen avaaminen ei avaa hätäpuheluyhteyttä. 

Tällä viikolla vietetään elvytysviikkoa. Mikäli aihe tuntuu vaikealta, haluan muistuttaa, että jokainen voi auttaa. Etukäteen voi varautua oppimalla elvytystaitoja ja selvittämällä lähimmän defibrillaattorin sijainnin. Hätätilanteessa keskeisintä on tilanteen tunnistaminen ja hätäilmoituksen tekeminen – sen jälkeen asia etenee päivystäjän ohjeistamana. 

Jos vielä kaipaat rohkaisua, voit ojentaa kätesi ja katsella niitä. Ajattele, että noilla käsillä voit pelastaa jonkun hengen.

Uskalla elvyttää.

Patrick, usein hätälinjalla elvyttänyt