Suomessa väestöhälyttimiä kokeillaan joka kuukauden ensimmäinen maanantai kello 12. Tällä varmistetaan väestöhälyttimien toimivuus. Näin tehtiin jo vuonna ”kuokka & kirves” eli 90-luvulla, jolloin allekirjoittanut aloitteli hätäkeskuspäivystäjäuraansa.
Nykyään väestöhälytinkokeilu on hyvin pitkälti tietokoneella ohjattua ja automatisoitua, mutta kunnallisten hätäkeskusten aikaan oli hätäkeskusten sijaintipaikkakuntien väestöhälytinkuulutuksiin oma, erillinen ja suorastaan muinaisaikainen nauhurilaite. Muihin hälytysalueen kuntiin kokeilu tehtiin toista kautta ja yksinkertaisemmin napista painellen.
Tähän nauhuriin syötettiin sisään kasetti, jonka valmiin tekstin oli nauhalle lukenut alueen palomestari. Kasetti työnnettiin laitteeseen sisään ja nauhuriin näppäiltiin ohjauskoodi, jolloin laite ymmärsi avata puhetien ja antaa kasetilta tulleen nauhoitteen kuulua väestöhälyttimistä kansalaisille. Kun annettava puhetiedote ja nouseva-laskeva -hälytysääni oli annettu, nauhuriin näppäiltiin jälleen toinen koodi, joka sulki puhetien. Sen jälkeen otettiin kasetti nauhurista ulos ja kokeilu oli suoritettu.
Eräänä kesäisenä aurinkoisena maanantaina olin työparini kanssa työvuorossa ja teimme kuukausittaista väestöhälytinkokeilua. Kokeilut menivät kaikkiin maakuntien väestöhälyttimiin hyvin, kunnes oli jäljellä viimeinen, oman paikkakunnan pohjoiseen kaupunginosaan annettava kokeilu; heille se tehtiin jostain syystä erillisesti, omilla ohjauskoodeilla.
Ei muuta kuin kasetti nauhuriin, ohjauskoodin naputtelu ja sitten odottelu, että nauha tulee päätökseensä. Tällä välin juttelimme niitä näitä työparini kanssa, tosin hälytyspöydän mikrofonin luona. Äkisti erillinen sivupuhelin soi, työkaverini vastasi puhelimeen. Luurin toisessa päässä oli kollegamme, joka kertoi olevansa kesämökillään kyseisessä kylässä.
– Niin, teillä on se kuukausikokeilu käynnissä siellä vai?, vapailla oleva työkaveri kysäisi.
– Juu, niin on, vastasi työparini ihmetellen kysymystä.
– Niin, tuota kun …. kröhöm … kun teillä on edelleen se kokeilulaitteen puhetie auki ja täällä kulmakunta raikaa teidän äänistänne, että jotain raparperipiirakkaohjetta siellä käydään läpi.
– EIKÄ!
– Juu, että laittakaa nyt se puhetie kiinni, niin saadaan mökkirauha takaisin. Ja sen hälytysäänen voitte unohtaa, tämä oli tässä!
Tekevälle sattuu. Hirveä hetkellinen nolous ja häpeä. Miten mikrofoni oli liitettynä avattuun puhetiehen? Ei ymmärrystä. Sitten kuumeinen miettiminen, että mistä me oikein oltiinkaan puhuttu sen raparperipiirakkaohjeen lisäksi?
Voinen siis sanoa olleeni yksi ”valtakunnan päivystäjä” joka on saanut äänensä kuuluville koko kylälle. Ei huono.
Hätäkeskuspäivystäjä Anne
