Veikko Aho: Paikallistuntemus hätäkeskustyössä oli ennen tärkeää, kun tiet olivat ilman nimiä ja talot ilman numeroita

22.4.2021 14.05
Uutinen
Kuvassa Mika Lamu kättelee Veikko Ahoa.
Kuvassa Mika Lamu kättelee Veikko Ahoa.

Ylivieskassa ja Oulussa vuosina 1998-2011 mm. vuoromestarin tehtävissä toiminut Veikko Aho muistelee, että aiemmin hätäpuhelun soittajan osoitteena saattoi olla vain postinumero ja kylän nimi. Tästä johtuen hätäpuhelun soittajan paikantamiseen meni nykyistä paljon enemmän aikaa.

- Kaikilla teillä ei ollut nimiä tai taloilla numeroja. Tästä johtuen saattoi olla todella haasteellista löytää oikea paikka, mihin apu tuli lähettää. Hätäpuhelun soittaja saattoi kyetä kertomaan sijainnistaan esimerkiksi vain sen, että sijainti on 300 metriä Kärsämäen ja Pulkkilan rajalta itään, tai että apu pitäisi lähettää Ylivieskan Mehtäkylään, Niemisten talon lähellä olevaan Virtasten taloon. 

Erityisen haastavia oli Ahon mukaan liikenne- ja eläinonnettomuuspaikkojen paikantaminen. 

- Hätäpuhelun soittaja saattoi kertoa, että lähti ajamaan Helsingistä kohti Kuusamoa seitsemältä aamulla, kävi Vaskikellossa syömässä, ajoi sitten poroa päin, eikä tiedä missä on. Näiden vihjeiden avulla hätäkeskuspäivystäjä lähti selvittämään soittajan sijaintia ja pyrki välittämään tehtävän lähimmille viranomaisille.

Tien nimien ja talojen numeroiden puuttuessa hätäkeskuspäivystäjän työn kannalta oli tärkeää tuntea oman hätäkeskuksen toiminta-alue.

- Hätäkeskuspäivystäjien paikallistuntemus oli tärkeää. Oli tunnettava oman hätäkeskusalueen paikat ja jopa ihmiset: Oli tiedettävä, kuka missäkin talossa asuu. Tänä päivänä paikantaminen tapahtuu erittäin nopeasti, eikä siihen mene enää niin paljon aikaa, Aho toteaa.

Ylivieskan, Oulun ja lyhyesti myös Helsingin hätäkeskuksissa työskennellyt Aho muistelee pohjois- ja eteläsuomalaisten eroja, mitkä ovat säilyneet ehkä tähänkin päivään saakka.

- Pohjois-Suomessa hätäpuhelun soittamisen kynnys on ehkä korkeammalla kuin Etelä-Suomessa. Kerran pääkaupunkiseudulta pohjoiseen matkalla olleen auto oli sammunut Kärsämäellä. Hän soitti hätäkeskukseen ja totesi, että ”Auto sammui ja on vähän kiire, joten lähettäkääpä tänne helikopteri”, Aho naurahtaa. 

Muutoksiin sopeudutaan yhteisellä ymmärryksellä

Veikko Aho kertoo hätäkeskustoiminnan muuttuneen paljon vuosien varrella, ja hän pitää viranomaisyhteistyötä erittäin tärkeänä. Työuransa aikana hän panosti siihen niin työyhteisön sisällä kuin ulkopuolellakin.

- Muutoksiin liittyy yleensä myös muutosvastarintaa. Uskon, että muutoksiin sopeudutaan yhteisellä ymmärryksellä. Pyysin yhteistyöviranomaisia usein kahville hätäkeskukseen. Kutsuin heitä tutustumaan, miten hätäkeskuksessa toimitaan, ja mitkä säännöt ja ohjeet toimintaan liittyvät, ja samalla hätäkeskuspäivystäjien äänille tuli kasvot. Joimme mukavat pullakahvit, tulimme tutuiksi, ja vaikutukset olivat hyviä meille kaikille. On tärkeää keskustella, selvittää mahdolliset epäselvät tilanteet ja luoda yhteistä ymmärrystä. Se luo yhteistyön perustaa, Aho sanoo.

Ahon yhteistyötaidoista kertoo myös taktisen neuvottelijan erityisosaaminen, mitä hän pääsi harjoittamaan panttivankitilanteissa – muutaman kerran jopa pääneuvottelijana. Hän panosti yhteistyöhön myös työyhteisön sisällä, oman työyhteisönsä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Pidin usein työkyky-päiviä oman ryhmän kanssa, ja pyrin aina juttelemaan kaikkien kanssa ja kysymään heiltä, mitä kuuluu. Se kuului toimintatapoihini. Pyrin myös luomaan keskustelukulttuuria, missä huomattiin hyvät asiat työyhteisössä, kuten mm. hyvä ja varma työpaikka, hyvä palkka ja hyvät työolosuhteet. Ne ovat totta myös tänä päivänä. Työkykypäiviltä lähdettiin kotiin tyytyväisinä ja hyvillä mielin. Olen erittäin kiitollinen työkokemuksestani Hätäkeskuslaitoksessa. Minulla oli erittäin hyvät esimiehet, työkaverit ja työyhteisö. Ja edelleen tiedän, mistä numerosta saan apua, jos sitä joskus tarvitsen, Aho toteaa lopuksi.

Hätäkeskuslaitos 20 vuotta 

Vuonna 2001 perustettiin uusi valtion virasto: Hätäkeskuslaitos. Tuolloin Suomeen saatiin ainutlaatuinen hätäkeskuspalvelu, missä yksi virasto vastaanottaa yhden hätänumeron kautta kaikki hätäilmoitukset, käsittelee tiedot sekä hälyttää tarvittavat yksiköt samalla tietojärjestelmällä. Ennen Hätäkeskuslaitosta hätäpuheluihin vastattiin useista kunnallisista aluehälytyskeskuksista ja poliisin hälytyskeskuksista. 
 

Henkilöstö