”Näin äsken auton ojassa, laittakaa joku sinne katsomaan. Minä en pysähdy, olen kansalaisvelvollisuuteni täyttänyt”
Kuulen tämän lauseen nykyään joka viikko, ja joka kerta toivon, että tämä on ohimenevä ilmiö. Toivon, että toisen auttamisesta hätätilanteessa tulisi uusi villitys. Se ansaitsee kaiken palstatilan.
Onnettomuustilanteessa on äärimmäisen tärkeää tunnistaa hätätilanne, tehdä hätäilmoitus ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Tämä oikeus saada apua on niin tärkeä, että siitä säädetään laissa. Auttamisvelvollisuudesta säädetään mm. tieliikennelaissa (onnettomuuteen osallisen auttamisvelvollisuus ja yleinen auttamisvelvollisuus) ja pelastuslaissa (velvollisuus osallistua pelastustoimintaan ja yleinen toimintavelvollisuus).
Lain termit ovat lakikielelle tyypillisiä, mutta ohjaavat helposti ajattelemaan asiaa vain velvollisuuksien näkökulmasta. Entäs mahdollisuudet?
Pysähtymällä onnettomuuspaikalle hätäkeskuspäivystäjä saa tarvitsemansa tiedot mahdollisimman tarkan hälytysvasteen hälyttämiseen. Tällöin viranomaisella on parhaat mahdollisuudet tehtävän menestyksekkäälle hoitamiselle heti alusta lähtien. Tällöin vältetään myös väärät hälytykset, jolloin resursseja ei sidota tehtävään turhaan – tämä voi olla pois toiselta avuntarvitsijalta.
Pysähtymällä sinulla on mahdollisuus olla hengenpelastaja. Jos ajattelet, ettet tiedä miten toimia, niin juuri sitä varten me olemme olemassa. Annamme sinulle ohjeita tilanteen mukaan. Jos taas ajattelet, ettei sinulla ole välineitä, on sinulla kuitenkin kätesi. Käsilläsi voit elvyttää, voit avata ilmatiet taivuttamalla leukaperiä taaksepäin ja näin pelastaa tajuttoman ihmisen hengen. Voit käsilläsi painaa haavakohtaa, ja tyrehdyttää henkeä uhkaavan verenvuodon.
”Olen täyttänyt kansalaisvelvollisuuden” - entäs kansalaismahdollisuus?
Patrick,
Hätäkeskuspäivystäjä
.
